Marko Erola: Paras sijoitus (Hanna)

Marko Erola: Paras sijoitus

Talentum 2009

218 sivua

Kirja, josta tällä kertaa kirjoitan, on vähintäänkin poikkeus blogimme tähänastisessa historiassa. Kyseessä on miltei oppikirjamainen kauppatieteellinen teos, ja blogissamme käsittelemme hyvin suuressa määrin romaaneja ja muuta fiktiota – muutamaa elämäkertaa lukuun ottamatta. Parasta sijoitusta ei voi erehtyä luulemaan romaaniksi, enkä aikonut edes alkuun kirjoittaa siitä, kunnes saina ajatuksen: miksi tänne pitäisi lisätä vain luetut romaanit. Olen lukenut Parhaan sijoituksen omalla vapaa-ajallani enkä työn puolesta, joten totesin, että toki sen paikka kuuluu tänne.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut tietää enemmän sijoittamisesta. Olen kyllä opiskellut kauppatieteitä ja sivunnut aihetta kursseilla, mutta olen kaukana alan ammattilaisesta (annettakoon se siis anteeksi myös tämän blogitekstin osalta). Säästäminen on kuitenkin aiheena tärkeä itse kullekin, ja aina voi oppia lisää.

Erola mainostaa kirjaansa teoksena, jota ”salkunhoitajat eivät halua sinun lukevan”. Hänen pääasiallinen viestintä on, että jokaisen kannattaa sijoittaa passiivisesti ja pitkän aikaa, koska sillä tavalla saa todennäköisimmin parhaat tuotot. Aktiivisesta sijoittamisesta Erola varoittaa, sillä ihmiset tuppaavat reagoimaan markkinoiden muutoksiin tunteidensa mukaan sekä yliarvioimaan omat kykynsä: tappiot tulkitaan huonoksi tuuriksi siinä, missä voittojen katsotaan kertyneen omien taitojen ansiosta.

Totuus kuitenkin on, että markkinoita on vaikea voittaa, sillä ne reagoivat uutisiin nopeasti: kaikki tieto sisältyy siis osakkeiden hintoihin. Siten markkinat ovat tehokkaat, ja siksi myös sijoitusalan ammattilaisten on vaikea voittaa markkinoita systemaattisesti. Samasta syystä myös korvaukset, joita aktiivisesti hoidetut rahastot pyytävät palveluistaan, harvoin vastaavat rahastosta saatua tuottoa.  Markkinat ovat epävarmat, eikä kukaan osaa ennustaa tulevaisuutta, vaikka muuten olisi piinkova pörssihai.

Toinen puoli markkinoissa on se, että sijoittajat reagoivat Erolan mukaan usein liian nopeasti. Kun osakkeen hinta tippuu, he panikoivat ja myyvät osakkeitaan kuin viimeistä päivää pienemmällä hinnalla kuin ostivat. Toisaalta, kun osakkeen hinta kipuaa ylös, sijoittaja myyvät osakkeet intoutuneena rikastumisen mahdollisuudesta – ja lopulta kenties huomaavat, että hinta jatkoikin nousuaan ja he olisivat voineet netota vielä suuremmat voitot, elleivät olisi myyneet liian aikaisin.

Parasta onkin siis pitäytyä aktiivisesta sijoittamisesta – tai korkeintaan käydä sitä huvin päin pienillä summilla suurten säästöjen levätessä passiivissa, pitkän ajan sijoituksissa. Erola puhuukin paljon indeksirajastojen puolesta mutta antaa vinkkejä myös aktiivisille sijoittajille.

Paras sijoitus tarjoaa hyvän lähtökohdan aloittelevalle sijoittajalle, sillä Erola käsittelee laajalti esimerkiksi riskin käsitettä sijoittamisessa. Toisaalta teos on kuitenkin suunnattu lukijalle, jolla on edes alkeellinen tieto sijoittamisesta, sillä peruskäsitteitä ei avata eikä teoksen takana ole hakemistoa tai sanakirjaa.

Teoksen ainoa haittapuoli on – eikä se johdu kirjoittajasta – että se on julkaistu vuonna 2009. Kun Erola siis toteaa ”10 vuoden päästä tilanne voi olla toinen”, on muistettava, että tuo 10 vuotta jo miltei kulunut ja tilanne voi tosiaan olla toinen. Ajankohtaisempaa tietoa onkin haettava uudemmista opuksista tai internetin ihmeellisestä maailmasta.

Parhaassa sijoituksessa on paljon toistoa. Tässä tapauksessa se on kuitenkin vain hyvä asia, sillä siten tällaisesta tietopaketista jäävät asiat mieleen. Olisin kaivannut kenties enemmänkin esimerkkejä ja vertauksia, joilla aihetta olisi voinut avata laajemmin, mutta kaiken kaikkiaan Erola argumentoi selkeästi eikä hän puhu asioista mustavalkoisesti.

Lukuhaasteessa asetan Parhaan sijoituksen kohtaan 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole, sillä tässä teoksessa se totta tosiaan pitää paikkansa. :P