Siirry pääsisältöön

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat

Olga Tokarczukin Alku ja muut ajat on maagisen realismin täyteinen romaani, jossa luonto on yhtä ihmisen kanssa, mutta samalla se on kuvaus Puolan kivuliaasta historiasta – erityisesti toisen maailmansodan aikoihin. Ensimmäisen lukukerran jälkeen jäin lähinnä pöllämystyneeksi: tämä teos vaatii ehdottomasti toisen lukukerran, jotta siitä saa enemmän irti.

Tokarczuk on vuoden 2018 nobelisti, jonka palkinto julkistettiin kuitenkin vasta vuonna 2019. En ollut kuullut Tokarczukista aiemmin, mutta hänen teoksensa kuulostivat varsin kiinnostavilta ja siksi nappasin vuosi sitten Helsingin kirjamessuilta mukaani hänen romaaninsa Alku ja muut ajat. 

Kesällä löysin sopivan hetken lukea se. Alku ja muut ajat sijoittuu kuvitteelliseen puolalaiseen Alku-nimiseen kylään, jota neljä eri arkkienkeliä valvoo neljältä suunnalta. Alku on keskipiste, asukkaidensa koti, josta ei lähdetä vieruskylää kauemmaksi. Romaani kuvaa Alun asukkaiden vaikeaa elämää. He elävät suhteellisen omaehtoisesti, kunnes ulkomaailma puskee sisään erityisesti sotien muodossa.

Teoksessa kuvataan monia hahmoja, mutta vain osa heistä toistuvan roolin: heidän kehitystään seurataan siinä, missä Alku kylänäkin muuttuu ja kehittyy – eikä aina parempaan. Se on eräänlainen sukupolvitarina, jossa seurataan hahmoja mutta ulkoa käsin: heihin ei luoda samanlaista ”henkilökohtaista” suhdetta kuin romaaneissa tavallisesti.

Nimensäkin mukaisesti Alku ja muut ajat käsittelee aikaa. Siinä kuvataan jo otsikkotasollakin eri hahmojen aikaa: otsikoiden nimi voi olla siis esimerkiksi ”Misian aika” tai ”esineen x aika”. Tällä tavoin kuvataan ajan samanaikaista limittymistä ja jatkuvuutta. Eri hahmoilla on eri ajat, vaikka he voivat elää samaa maailman aikaa.

Kylä myös muuttuu ajan myötä, kun ulkomaailma ja sodat muokkaavat sitä. Teknologinen kehitys ei sekään jää Alulle vieraaksi. Tästä kaikesta muutoksesta huolimatta kylässä on jotain pysyvää, jokin tunnelma ja mystisyys, joka pitää pintansa.

Luontokuvaus ei ole uhkeaa tai ihmeellistä, mutta luonto on erottamaton osa alkulaisten elämää. Se on sitä maagisiin mittoihin asti, sillä jo Alkua varjostava synkkä metsä sekä kylän ohi virtaava joki ovat merkkejä luonnon läheisyydestä ja merkityksestä. Luonnossa on kyse syntymästä ja kuolemasta sekä elämän kiertokulusta – ja se näkyy aivan konkreettisella tavalla Alun ihmisten elämässä.

Romaanissa on paljon raamatullisia vertaus- ja kielikuvia, jotka kieltämättä menivät itseltäni ohi. Minulta jäi tästä syystä varmasti paljon kokematta romaanin mystisyydestä ja voimasta. Myönnän, että odotin Tokarczukin romaanilta enemmän, mutta tämä johtuu luultavasti lähinnä omista ennakko-oletuksistani sekä siitä, etten päässyt kirjan maailmaan aivan helpolla sisään. Siksipä se pitänee lukea joskus myöhemmin uudelleen. Tämä ei ole romaani, johon voi tarttua odottaen viihdettä ja helppolukuisuutta, vaan tässä on painavaa asiaa ja painokkaita symboleja, joita haluan ymmärtää paremmin.

Lukuhaasteessa sijoitan Alku ja muut ajat kohtaan 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla. Lisäksi se sopisi kohtiin 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa; 33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos; 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu; 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan; 42. Kirjassa on isovanhempia ja 43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja. 

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat. Otava 2007. 266 sivua. Suomentanut Tapani Kärkkäinen. Alkuteos: Prawiek i inne Czasy (2000).

Kommentit