Viime viikonloppuna 29.–30.3. käväisin Korjaamon kirjamarkkinoilla, ja päätin samalla repäisyllä kirjoittaa markkinoiden tunnelmista blogiinkin. Tekstiä on tällä kertaa valitettavasti yhtä vähän kuin aikaakin, sillä huomenna aikaisin aamulla kutsuu Amsterdam ja kaikki pakkaaminen on jäänyt viime tinkaan, tietenkin.
Riikka Pulkkinen. Kuva: © Otava/Jouni Harala |
Lauantaina ehdin myös chick lit -paneelikeskusteluun, johon
osallistuivat tyttökirjallisuudesta teoksessaan Rasavillejä ja romantikkoja (Avain) kirjoittanut Sara Kokkonen,
chick lit -kirjailija Laura Paloheimo sekä jälleen Riikka Pulkkinen.
Keskustelussa luodattiin tyttökirjallisuuden ja chick litin rajaa sekä
molempien kirjallisuuden lajien lukijakuntaa: chick lit on suunnattu
vanhemmalle lukijakunnalle, mutta yläikärajaa ei lukijoilla ole, sillä
samastumiskohteita tarjotaan naisille kaikista ikäluokista, kuten uusin Bridget
Jones -romaanikin osoittaa. Tyttökirjallisuuden chick litistä puolestaan
erottaa jälkimmäisen emansipatorinen ote: teokset tarjoavat nuorille naisille
voimaannuttavia kokemuksia siinä missä ainakin vanhemmat tyttökirjat (kuten
Alcottin Pikku naisia) sysäävät
naiset usein lopulta hellan ääreen.
Chick lit -keskustelussa ei tietenkään voinut välttyä Jane Austenin
mainitsemiselta, mutta esille nousi mielestäni huomattava seikka: Jane Austen mielletään
naisten kirjallisuudeksi ja kaiken chick litin äidiksi nimenomaan jälkeenpäin
tarkasteluna. Avioliittojuonistaan huolimatta Austenin romaanit ovat kuitenkin
paljon muutakin, eikä chick litin tarvitse aina keskittyä Sen Oikean
metsästämiseen.
Heta Pyrhönen. Kuva: © Katja Jalkanen |
Ennen viimeistä paneelikeskustelua käväisin sunnuntaina myös
kuuntelemassa Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan haastattelua Ruokapyramidihuijauksesta (Atena), joka
vaikutti mielenkiintoiselta. Kovanen ja Lapinoja korostavat sitä, että kalorien
laskeminen ei ole niin tehokas laihdutusmenetelmä kuin meuhkataan, ja
kannustavat syömään mahdollisimman paljon prosessoimatonta ruokaa. Olen
keskustelijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että ruuasta ei pitäisi tehdä liian
suurta numeroa, vaan vain syödä ja nauttia. Toisaalta olin eri mieltä
väitteestä, että ruokaa pidetään pelkkänä polttoaineena: mielestäni asia on
nimenomaan päinvastoin nykyään, kun julkkiskokit metelöivät televisiossa
vuorokauden ympäri ja erilaisia ruokavalioita käytetään suorastaan itsensä
brändäämiseen.
Markkinat päätin kuuntelemalla haastattelua, jossa Suomen Granta-julkaisun
päätoimittaja Aleksi Pöyry keskusteli julkaisun toiseen osaan (teemanaan ”Outo”)
kirjoittaneiden Virpi Hämeen-Anttilan, Juhani Karilan ja Katja Ketun kanssa
oudosta ja sen eri ilmentymistä nykykirjallisuudessa. Kirjailijat toivat esille
tuntemuksiaan kirjoittamisesta ja siitä, millaista outoutta kirjailijuus
itsessään vaatii. Keskustelussa luodattiin myös kauhun ja oudon eroa
esimerkkeinä Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa
ja Stephen Kingin tuotanto. Itse katson keskustelijoiden tavoin, että ero
piilee kertojaäänessä: tuntematon pelottaa aina, mutta mikäli kertoja suhtautuu
outouksiin rennoin ottein, voi lukijakin huokaista helpotuksesta ja hypätä
mukaan ilotteluun. Grantasta puhutaan lisää Granta-klubilla 24.4. Tapahtumaan
voi tutustua mm. Facebookissa.
Eipä tästä niin nopsaa sitten tullutkaan, tällainen
tarinoija kun olen. Loppuun haluan vielä lisätä, että vaikka kirjoja ei
markkinoilta mukaan tarttunutkaan, löysin ihanat kirjakorvikset (jollaisia olen
etsinyt – kirjakoruja on liian vähän). Mikäli teitä kiinnostaa, käykää
tutustumassa tekijän sivuilla.
Kommentit
Lähetä kommentti