Granta 2: Outo (päätoimittaja Aleksi Pöyry)
Otava 2014
314 sivua
Suomen Granta jatkaa
brittiläisen esikuvansa perinnettä kirjallisena aikakausjulkaisuna, joka koostuu
lyhyistä, laatukirjallisuuden valioita esittelevistä novelleista, esseistä,
runoista tai jopa sarjakuvista. Kevättalvella Suomen julkaisusta tuotiin
markkinoille toinen osa, jonka teemana on outo (ensimmäinen Suomen Granta julkaistiin syksyllä 2013
ruoka-teemalla). Granta 2 käsittelee
siis vaihtelevissa teksteissään erilaisia oudon ilmentyä: mielenkiintoista teksteissä
onkin se, että ne tuovat esille sen, millä tavoin arkinenkin voi näyttäytyä
outona, on kyse sitten vastaantulijoista, taiteesta, lähimmäisistä, kuolemasta
tai omasta itsestä.
Tällaisissa monen eri kirjailijan antologioissa tai
novellikokoelmissa on kuitenkin sekä hyvät että huonot puolensa. Niitä voi
selailla helposti pitkälläkin aikavälillä: lukea välillä novellin sieltä,
novellin täältä, ja tarttua ajoittain puolestaan kokonaan toisiin teoksiin.
Huono puoli tässä puuhassa kuitenkin on se, että osa novelleista painuu pitkän
lukuajan vuoksi unholaan, mikä herättää erityisesti allekirjoittaneen
bloggaajan kohdalla vaikeuksia kaivella muistista kaikkien novellien herättämiä
tuntoja.
Perusteltua kuitenkin on mainita useampi sananen niistä
tekeleistä, jotka jäivät erityisesti kutkuttamaan mieltä ja kuljettivat omasta
näkökulmastani parhaiten oudon äärelle. Eräs suosikeistani onkin heti kokoelman
avaava Katja Ketun novelli Punikkitatti,
joka tuo esille erilaiset halun ilmentymät sekä loppuratkaisullaan haastaa
lukijan tavan tehdä tulkintoja. Novelli hyödyntää kuvastossaan ja kielessään
suomalaista metsäistä mytologiaa, mutta tuo siihen modernin vivahteen
yllättävän ja oudon keinoin.
Naomi Aldermanin novelli Pian
meidän päivinämme jää puolestaan mieleen haastaessaan nauruhermoja
kutkuttavalla tavalla nykyajan uskonnollisten yhteisöjen paatoksen: kun
profeetta Elia saapuu tulisilla vaunuillaan juutalaisen yhteisön keskuuteen,
käy yhteisön jäsenille itselleenkin pian ilmi, miten kauas heidän perinteensä
ovat kulkeutuneet siitä, mitä ne Elian aikoina olivat. Uskonto traditioineen
elää aina ajassaan, ja novellin hartaimmatkin uskovaiset joutuvat katsomaan
peiliin. Aldermanin novellissa outo tuodaan eteen heti alusta alkaen, mutta
tarinan edistyessä outous syntyy ulkoisten kummallisuuksien sijaan siitä, kun
hahmojen omat uskomukset ja perinteet näyttäytyvät lopulta outoina heille
itselleenkin.
Joshua Ferrisin novellissa Pelotat enemmän Lucinda auttaa äitiään Tessiä, joka asuu yksin
metsän siimeksessä mutta ajautuu vanhoilla päivillään milloin minkäkin pelon
valtaan. Lucinda joutuu toteamaan äitinsä muuttuneen tuntemattomaksi, minkä
lisäksi vanha talo huokuu sekin kauhistuttavaa outoutta. Tess uskoo nimittäin,
että talon syövereissä vaanii jättimäinen hämähäkki, joka kaivautuu öisin
piilostaan, mutta Lucinda ei ota moista höpötystä uskoakseen. Kauhun tunnelma hyytää,
ja teoksen avoin lopetus jättää lukijalle tulkinnanvaraiseksi, mikä lopulta on
totta.
Lisäksi outoutta käsittelevät mielenkiintoisin tavoin Sofi
Oksasen Outoa puhetta ja Sami Lopakan
Uudet lasit. Oksanen tuo esille ne
keinot ja kiertoilmaisut, joilla esimerkiksi totalitaaristen valtioiden
hallitsijat oikeuttavat toimensa ja verhoavat suorittamiensa kauheuksien
todellisuuden. Lopakan novellissa puolestaan vuorottelevat kaunis runollinen
kerronta sekä alkoholinhuuruisten lasien läpi ajoittain roisistikin kuvailtu
silmälasien ostoreissu.
Kaiken kaikkiaan Granta
2 onnistuu mielestäni mukailemaan outoa teemaansa paremmin kuin
ruoka-teemainen ensimmäinen osa. Koska kokoelma koostuu monien eri
kirjoittajien teksteistä, ei jokainen novelli luonnollisestikaan kaikkia
miellytä ja myös tekstien laatu on vaihteleva. Monet novellit tarjoavat
kuitenkin varmasti jokaiselle jotain: Outouden muotoja on maailmassa vähintään
yhtä monta kuin on kirjoittajia, lukijoita ja tulkitsijoitakin. Loppujen
lopuksi mikään eikä kukaan ole normaali, vaan kaikesta löytyy jotain kummaa,
kunhan vain osaa vilkuilla maailmaan oikeanlaiset lasit nenällään.
Kommentit
Lähetä kommentti