Sophie Kinsella: Wedding Night
Black Swan / Transworld Publishers 2014
460 sivua
Kuten blogin sivupalkistakin voi huomata, pidän chick litistä etenkin kesäluettavana. Aurinkoisiin rantapäiviin sopii hyvin kevyt ja hömppä romanttinen komedia, jota on turha ottaa liian vakavasti. Sophie Kinsella on suosikkikirjailijani tässä lajissa ja etenkin hänen Shopaholic-romaaninsa ovat aina viihdyttäviä.
Wedding Nightin poimin kirjakaupan hyllystä mukaan lomamatkalle Kreikkaan. Kirjasta on ilmestynyt vastikään suomennos Hääyöaie, mutta kovakantinen versio ei sopinut tällä kertaa suunnitelmiin vaan halusin nimenomaan pokkarin rantalukemiseksi, joten valitsin alkukielisen version. Tämä olikin oikein viihdyttävä tapaus, vaikkei Kinsellan parhaimpiin ehkä lukeudukaan. (Ja pokkari oli oikea valinta, koska viikon uima-altaalla hengailun jälkeen on kirja hieman kärsineen oloinen ja aurinkorasvalla kuorrutettu.)
Romaanin kertojina vuorottelevat kaksi sisarusta. Pikkusisko Lottie on seurustellut pitkään poikaystävänsä kanssa ja kutsu hienoon ravintolaan erityiselle lounaalle tarkoittaa hänen mielestään ehdottomasti kosintaa. Kuinka ollakaan eivät asiat lutviudu kuten Lottie haluaa ja suhde päättyy eroon. Lähes samantien Lottieen ottaa yhteyttä hänen ensimmäinen rakkautensa Ben ja yhden illan jälkeen he ovat valmiita menemään pikaisesti naimisiin. Lottien isosisko Fliss ei ole kuulemastaan erityisen ilahtunut. Hänen oma avioliittonsa on juuri päätynyt eroon ja hän yrittää pitää kasassa työuraansa ja lapsensa Noahin koulunkäyntiä ja pelastaa vielä sisarensa vääriltä valinnoilta. Yhdessä Benin bestmanin Lorcanin kanssa Fliss yrittää estää Lottien ja Benin avioliiton.
Chick litiin kuuluu tietynlainen ennalta-arvattavuus ja niinpä tässäkin romaanissa sitä riittää, mutta huumori on silti ihan kohdillaan ja juonenkäänteet hauskoja. Ehkäpä romaanin alussa tarinaa vaivaa pieni epäuskottavuus, mutta jos vaan heti hyväksyy epäuskottavuuden ja pääsee asian ylitse niin romaania lukee ihan mielellään. Tapahtumasarja vie lopulta päähenkilöt Kreikan saaristoon (hauska yhteensattuma, jolle myhäilin itse Kreikassa) ja vaikka puolivälissä on jonkinverran tyhjäkäyntiä niin lopussa kuitenkin päästään taas takaisin rytmiin.
Sen verran chick litit perustuvat vanhoihin asetelmiin ja toistavat samaa kaavaa, että tämän enempää ei tästä taida olla sanottavaa. Tämäntyyppisestä viihteestä pitävät henkilöt nauttivat varmasti tästä romaanista, muiden ei kannata vaivautua :)
Kommentit
Lähetä kommentti