David Nicholls: Varamies (Elina)

David Nicholls: Varamies

Otava 2014

367 sivua

Suom. Sauli Santikko

Alkuteos: The Understudy. 2005.

Luin alkuvuodesta Nichollsin uusimman romaanin Yhtä matkaa ja kuten arviossani mainitsen, se oli varsin miellyttävä romaani, hyvin lähellä jo Nichollsin menestysteosta Sinä päivänä. Arvioni lopussa totesin myös, että voisin lukaista vielä tämän viimeisenkin lukemattoman, ja kun Varamies löytyi Hulluilta päiviltä huokeaan hintaan, niin nappasin kirjan mukaani. 

Päähenkilö on Stephen C. McQueen, jonka näyttelijänura ei ole ottanut tuulta siipiensä alle. Hän on kuuluisan ja komean Josh Harperin varamiehenä West End -näytelmässä ja suuri osa hänen työajastaan kuluu vihoviimeisessä ahtaassa ja haisevassa pukuhuoneessa odotellen päivää, jolloin Josh katkaisisi jalkansa tai joutuisi flunssan kouriin. No, onhan hänellä tietenkin myös hetkensä dvd-elokuvassa Osku Orava, mutta karvaiseen pukuun puettuna lastenlaulujen laulaminen ei kuulosta Stephenin mielestä unelmalta. Lukuisista epäonnistumisista huolimatta hän vielä uskoo saavuttavansa kuuluisuuden. Stephen on siis ikuinen epäonnistuja, joka ei ymmärrä lopettaa ja vaihtaa alaa - lukijalle tämä on toisinaan hieman puuduttavaa.

Mitä tulee Stephenin muuhun elämään niin ei sekään kovin hohdokasta ole. Hän on eronnut vaimostaan ja tyttärenkin kanssa välit halkeilevat, kun he eivät näe säännöllisesti. Hän asuu Lontoossa studioksi kutsutussa läävässä, missä ei ole jääkaappia ja jonka kylpyhuoneessa mahtuu juuri kääntymään. Asuinaluekin on vähän arveluttava ja iltaisin Stephen saa varoa nuorisojengejä kotimatkallaan. 

Romaani lähtee liikkeelle oikeastaan kunnolla vasta siinä vaiheessa kun Stephen sattumoisin tapaa Noran, Josh Harperin kauniin ja älykkään vaimon. Stephen luulee saaneensa kutsun Joshin syntymäpäiväjuhliin (todellisuudessa hän joutuu tarjoilijaksi) ja juhlien ehdoton keskipiste on hänen mielestään Nora. He huomaavat nauttivansa toistensa seurasta ja ystävystyvät pian keskenään. Kuten arvata saattaa, on kolmiodraama pian käsillä. (Tästäpä syystä sijoitan romaanin kirjahaasteen kohtaan 33). Mikään maailmanluokan paras suhdedraama tästä ei kehity, mutta kyllä Stephen saa lukijan sympatiat puolelleen.

Kaikkineen romaani on ihan viihdyttävää ja humoristista luettavaa, mutta ei se suosikkikirjojeni joukkoon kohoa. Teatterimaailman kuvaus keskittyy lähinnä turhan tarkkaan selostukseen näyttelijöiden juhlimisesta, juomisesta ja huumeidenkäytöstä. Stephen henkilönä on hieman säälittävä, saa tosiaan sympatiat puolelleen, mutta ei hänestä jaksaisi juuri tämän enempää lukea. David Nichollsin romaanien suhteen taidan luovuttaa ja lukea vain uudelleen Sinä päivänä, se nyt vaan on ollut tähän mennessä paras Nichollsin tuotannossa.