Ernest Cline: Ready Player One (Hanna)

Ernest Cline: Ready Player One

Gummerus 2012

510 sivua

Suom. J. Pekka Mäkelä

Tarinallista kirjan ja ruusun päivää kaikille!

Kylläpä tämänkin arvostelun saaminen tänne vei aikansa, mutta tässä sitä ollaan. Kuten jotkut ehkä muistavatkin, mainitsin Ernest Clinen Ready Player Onen joulukalenterin ensimmäisessä luukussa, jossa kerroin kirjaa suositellun minulle. Ja syystä, voin sanoa nyt, kun olen sen saanut luettua.

Ready Player One sijoittuu tulevaisuuteen 2040-luvulle, mutta suurin osa sen viittauskohteista liittyy 1980-luvun populaarikulttuuriin, scifiin, fantasiaan, videopeleihin ja muuhun nörttipuuhailuun enimmäkseen kasarihengessä. Romaanin tärkein miljöö on kuitenkin OASIS-nimisessä virtuaalimaailmassa, jossa voi tehdä miltei kaiken, mitä elämässä tarvitsee (paisi ruokailla ja toteuttaa muita fyysisiä tarpeita) ja johon suurin osa ihmiskunnasta onkin siirtynyt shoppailemaan, käymään koulua, hengailemaan ystävien kanssa ja tietenkin seikkailemaan virtuaalihahmollaan monien eri maailmojen ja planeettojen valtaamassa todellisuudessa.

Virtuaalitodellisuus muuttuu entistäkin todellisemmaksi, kun maailman luoja – omalaatuinen erakko Halliday – kuolee ja jättää jälkeensä salaperäisen viestin, joka laukaisee (virtuaali)maailmanlaajuisen jahdin: hän on piilottanut jonnekin äärettömään suureen OASISiin Hallidayn pääsiäismunaksi kutsutun palkinnon, joka oikeuttaa löytäjänsä saamaan sekä Hallidayn omaisuuden että hänen jälkeensä jättämän OASISin omistukseensa. 

Jahdissa ei voi kuitenkaan onnistua kuka tahansa vaan vain parhaimmat, jotka tuntevat Hallidayn elämän ja suosikkipelit, -kirjat, -elokuvat ja muut kulttuurituotteet kuin omat taskunsa. Yksi näistä omistautuneista yksilöistä on Wade – köyhistä oloista oleva teinipoika, joka asuu ilkeän tätinsä tykönä ja jolle Hallidayn pääsiäismuna on ainut mahdollisuus nousta maailman epäoikeudenmukaisuuden syövereistä.

Wade mullistaa virtuaalitodellisuuden, jahdin ja koko median, kun hän viiden vuoden jälkeen ensimmäisenä selvittää ensimmäisen vihjeen, jonka Halliday jätti palkinnon piilopaikasta. Jahti kuumenee huimaksi takaa-ajoksi, ja kilpakumppaneinaan Wadella on niin ystäviä – kylmäpäinen Aech, salaperäinen ja iki-ihana Art3mis sekä monet muut munastajiksi kutsutut toverit – kuin vihollisiakin, joista julmin ja julkein on häikäilemätön megayritys IOI. Jokainen pääsiäismunaa hamuava seikkailija karsastaa IOI:ta ja sen aietta kaapata OASIS haltuunsa, periä sen käytöstä taivaita hipovia summia ja muuttaa koko virtuaalimaailma varsinaiseksi irvikuvaksi entisestä vapauden ilmapiiristään.

Ready Player One on valloittavan mukaansatempaava teos. Alkupuolella se muistuttaa juonikaavaltaan hieman Harry Potteria – köyhä vanhempansa menettänyt poika, joka asustaa häntä kaltoin kohtelevan tädin luona – mutta melko pian Clinen teos kuitenkin irtautuu tästä samanlaisuudesta ja kulkee omien ansioidensa varassa. Sikälikään Harry Potterin kaltainen asetelma ei ole yllättävä, sillä samanlaista altavastaajan asetelmaa on hyödynnetty (lasten-ja nuorten)kirjallisuudessa kautta aikojen.

Ylimaallisten hirviöiden sijaan Wadella on vastassaan häikäilemätön suuryritys. Tämän asetelman yhteys nykyaikaan on silmiinpistävä, kun jo nykyään hyperkorporaatiot leviävät halki maailmankartan. Ala kuin ala keskittyy muutamien merkittävien jättien alle. Tätä yhdenmukaistumista, mainosvilinää ja maailman rahaksi muuttamista vastaan Clinen romaani käy osoittaen kärjistetyksi sen epätasa-arvon, johon tällainen maailmanmeno johtaa.

Epätasa-arvo onkin eräs Ready Player Onen teemoista. Tulevaisuudessa tuloerot eivät suinkaan kapene vaan sen sijaan ero sosiaaliluokkien välillä on huomattava. Myös ympäristökysymykset nousevat esille, sillä muuan muassa Wade möyrii maailmantuskassaan huomatessaan, miten ajattelemattomasti ihmiskunta on tuhonnut luonnon ja ajanut samalla itsensä suohon. 

Ainoa pakokeino on OASIS – maailma, jossa kuka vain voi nauttia kauniimmasta todellisuudesta kuin se, joka haisee tosimaailman roskaisilla kaduilla ja näkyy saasteiden likaamien ikkunoiden läpi. Täysin kritiikittä Cline ei kuitenkaan suhtaudu tähän kehitykseen, joka sekin on nähtävissä on nykymaailmassa. Ei ole toivottavaa, että ihmiset välttelevät todellisia ongelmiaan – ilmastonmuutosta, epätasa-arvoa, rikollisuutta, väkivaltaa – uppoutumalla maailmaan, joka ei loppujen lopuksi ole todellinen ja jossa luodut ihmissuhteet eivät nekään ole aina luotettavia. Tässä mielessä Ready Player One toi mieleeni viimeisimmän Finlandia-voittajan, Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Teknologia valtaa ihmisten elämän kauttaaltaan, mistä on havaittavissa merkkejä jo nyt.

Nämä ja monet muut pienemmät teemat on kääritty melkoiseen pakkaukseen nörttikulttuuria. Vaikka itse olenkin kiinnostunut scifistä, fantasiasta, peleistä sekä monista aiheisiin liittyvistä kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista, myönnän että suuri osa romaanin viittauksista meni minulta ohi. Siinä piilevätkin sekä teoksen heikkous että sen vahvuus: yhtäältä tuntemattomat nörttiviittaukset ajavat monia lukijoita pois, mutta toisaalta viittaukset avataan selkeästi mutta sopivasti selittelemättä siten, että perehtymätönkin lukija pysyy perässä. Lisäksi lukujen ja sivunumeroiden fontit oli painettu ihastuttavan retrolla tietokonefontilla.

Kaikista ansioistaan huolimatta teoksessa oli myös pieniä häiritseviä seikkoja. Esimerkiksi, jos teosta vertaa Valtosen romaaniin, virtuaalimaailman tekniikka vaikuttaa naurettavan kömpelöltä käyttää. En kuitenkaan ole it-asiantuntija enkä neurotieteilijä, joten jätän suuremmat ihmettelyt aiheesta niille, jotka siitä jotain tietävätkin. Lisäksi silmiin pisti se, että vaikka teos sijoittuu 30 vuoden päähän, eivät ennakkoluuloiset asenteet naisia, seksuaalivähemmistöjä tai tummaihoisia kohtaan ole hälvenneet. Toisaalta, jos maailma on niin huonossa jamassa kuin Clinen kirjassa, ei tällaisiin ”pieniin” epäkohtiin kenties jakseta kiinnittää huomiota.

Kaiken kaikkiaan Ready Player One ilahdutti minua jokaisen sivun myötä yhä enemmän, ja suosittelen romaania niillekin, jotka eivät nörtteilystä ole kiinnostuneita. Sitä paitsi, voisi luulla, että nörttikulttuurilla olisi vientiä juuri nyt, kun komediasarja The Big Bang Theory (suom. Rillit huurussa) on noussut suursuosioon.

Liitän Ready Player Onen vuoden 2015 kirjahaasteessa kohtaan ”tulevaisuuteen sijoittuva kirja”.