Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Tässäpä rennon viihdyttävä hyvänmielen kirja (vähän suuremmallakin) ripauksella sarkasmia ja kuivaa huumoria. Elämäni kirjakauppiaana antaa ihastuttavan ja todenmukaisen katsauksen kirjakaupanpitäjän elämään Skotlannissa vuoden ympäri.

Elina luki kirjan jo 1,5 vuotta sitten, ja lainasinkin oman lukukappaleeni Elinalta. Siitä huolimatta olin tässä ajassa ehtinyt unohtaa, ettei kyseessä ole fiktiivinen teos – kirja pohjautuu nimittäin totuuteen (ainakin enimmäkseen). Bythell itse on vanhojen kirjojen myyjä Skotlannin ylämailla vanhassa kivirakennuksessa, jossa viima tunkee seinistä syksyn tullen ja jossa takkavalkea lämmittää koleilla säillä. Kauppa sijaitsee Wigtownissa, joka kirjan kuvauksen perusteella on varsinainen kirjojen ja kirjakauppojen kylä. Pitänee pistää se matkalistalle.

Bythell on kirjoittanut kirjan päiväkirjan muotoon, jossa jokaisen päivän alussa kerrataan, montako nettitilausta tuona päivänä on tullut ja moniko tilatuista kirjoista lopulta löytyi hyllyjen uumenista. Jokaisen kirjoituksen lopussa on päivän kassa ja asiakasmäärä, jotka paljastavat, miten erihintaisia käytetyt kirjat voivat olla: joskus viiden asiakkaan jälkeen kassaan on voinut tulla 300 puntaa siinä, missä joskus 15 asiakkaan jälkeen kassassa voi olla vain 60 puntaa.

Pidän päiväkirjamuodosta paljon, sillä se tuo kirjaan aitouden ja välittömyyden tuntua: tapahtumat tapahtuvat ikään kuin tässä ja nyt. Parasta on myös, että kyseessä on tosipohjainen teos eli kaikki tylsistä tapahtumista eriskummallisiin tilanteisiin ja omalaatuisiin asiakkaisiin ovat ainakin jollain tasolla tosimaailmasta vedettyjä.

Samalla päiväkirjamuoto kuitenkin paljastaa, ettei kirjakaupanpitäjän elämä ole niin hohdokasta kuin itse tällaisena bibliofiilinä haluaisi ajatella ja haaveilla. Päiväkirjamerkinnät nimittäin paljastavat, että Bythell työskentelee kaupassaan tai sen parissa kuutena päivänä viikossa, ja vain sunnuntait ovat vapaat. Toisaalta hänellä on apua, joten hän voi välillä pitää lyhyempiä päiviä ja lähteä vaikka kalaan.

Teoksen parasta antia on kirjava asiakaskunta, joka kirjakaupassa vierailee. Sivuilta käy miltei kiusallisen ja samalla hulvattoman selväksi, kuinka vuodet kirjakaupan asiakaspalvelutyössä ovat kyynistäneet Bythellin ihmisten kysymyksille, joista monet ovat kieltämättä töykeitä (kuten kirjojen havitteleminen ilmaiseksi tai alihintaan) ja osa puolestaan hämmentävän yksinkertaisia.

Asiakaskunnan kuvaukset tuovat kirjaan myös sen sarkastisen ja kuivakan huumorin, jota on viihdyttävä lukea. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen asiakas itse Bythellin mielestä olisi, ja voin vain kuvitella, millainen määrä tunkeilevia asiakaita kirja on saanut virtaamaan ovesta sisään siinä toivossa, että joko a) miellyttäisi Bythellia tai b) päätyisi kirjaan tai kaupan FB-sivulle, jossa Bythell kuvaa kummallisia asiakkaita. Bythellilta on tullut myös kirja Seven Kinds of People You Find in Bookshops: ehkä tyydyn lukemaan sen ja päättelen, mihin ryhmään kuulun. :D

Kuten Elinakin kirjoitti, kirja-ala muuttunut Amazonin myötä, minkä Elämäni kirjakauppiaana tuo kivuliaan selkeästi ilmi. Amazon ei ole (vielä) mielestäni osunut samalla tavalla Suomen kirjamarkkinoille, mutta en toisaalta osaa sanoa, sillä en itse tilaa kirjoja Amazonista. Ylipäänsä harvoin tilaan kirjoja vaan ostan ne mieluummin kivijalkaliikkeestä, jos ne ovat siellä myynnissä. En halua elää maailmassa, jossa ei ole enää kirjakauppoja lainkaan, ja jokaisen, joka kokee samoin, tulisi tästä syystä miettiä itsekin kahteen kertaan, ennen kuin tilaa kirjan lähipostiin. Toisaalta kuuntelen nykyään paljon äänikirjoja, mistä koen tästä samasta syystä välillä hieman huonoa omaatuntoa. Ostan joka tapauksessa kirjoja yhä, ja kuuntelen äänikirjana vain ne, joita tuskin haluaisin muutenkaan omistaa – enhän voi omistaa kaikkia lukemiani kirjoja (niin surullista kuin se onkin).

Kirjassa hämmentävät eniten ne asiakkaat, jotka tulevat paikalle nimenomaan selaamaan kirjaan ja tilaavat teoksen sen jälkeen Amazonista. Se, jos mikä, tuntuu töykeältä. Hyvänä kakkosena tulevat ne, jotka mutisevat kirjaa ostaessaan tai hintaa tinkiessään, että kirjan saisi halvemmalla Amazonista. Bisneksen realiteetit tuntuvat olevan näille ihmisille täysin käsittämättömiä.

Surullisinta tässä teoksessa on Bythellin maininta siitä, että kirjakaupan pitämisen johdosta kirjojen aiempi hohto on hiipunut eivätkä kirjat tuota samanlaista iloa. Toisaalta uusia kirjoja noutaessa voi kokea suurta löytämisen riemua ja jännityksen kihelmöintiä, ja kun Bythell törmää asiakkaisiin, jotka todella ilahtuvat kirjoista tai pitävät niitä arvossa, hän muistaa, miksi hän työstään pitää. Nämä ovat sikäli myös lukijalle ilon pilkahduksia.

Kaikkiaan suosittelen Elämääni kirjakauppiaana kaikille, jotka pitävät kirjoista, kirjakaupoista, haaveilevat kirjakaupan pitämisestä tai nauttivat kuivakasta huumorista. Kirjassa ei juuri tapahdu mitään, mutta siitä sen arkinen viihdyttävyys syntyykin. Se on kaikin puolin samaistuttava. Ja kansihan on luvattoman kaunis.

Lukuhaasteessa laitan Elämäni kirjakauppiaana kohtaan 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa. Lisäksi se sopisi kohtiin 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan; 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi; 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa; 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa ja 41. Kirjassa matkustetaan junalla. 

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana. Kirjapaja 2019. 340 sivua. Suom. Jaana-Kapari Jatta. Alkuteos: The Diary of a Bookseller (2017).