Paljon melua kirjoista

Tämä oli suorastaan tajunnanräjäyttävä. Tai ainakin se oli ensimmäinen ajatukseni runsas kuukausi sitten, kun sain Yuval Noah Hararin Sapiensin luettua. Nyt ajan kuluttua suhtaudun kirjaan vähän objektiivisemmin, mutta kyllä tuo ensimmäinen lause pitää yhä kutinsa. Suhtauduin nimittäin Hararin suosioon ensin siten skeptisesti, että ajattelin hänen teostensa olevan hyviä mutta hypen olevan liioiteltua – mutta nyt luettuani Sapiensin voi todeta ainakin sen olevan kirja, jonka jokaisen tulisi lukea. Harari esittelee nimittäin niin monia kiinnostavia ajatuksia, teorioita ja huomioita, että niissä ei meinaa pysyä edes perässä. Kirjassaan Harari kuvaa ihmiskunnan historiaa neljän eri vallankumouksen kautta: kognitiivisen, maataloudellisen, teollisen ja tieteellisen. Kognitiivinen vallankumous mahdollisti lajimme nousun, maatalouden vallankumous valjasti ihmiset tuottavaan työhön ja päivärytmiin, teollinen vallankumous toi koneet helpottamaan elämäämme ja tieteellinen vallankumous muutt

Helsingin kirjamessuja päästiin viettämään taas tänä vuonna paikan päällä Messukeskuksessa lokakuun lopulla. Olimme innoissamme, että välivuoden jälkeen pääsimme taas kirjamessujen humuun ja vilskeeseen hypistelemään kirjoja sekä tapaamaan tuttuja. Alla tarkemmin kirjamessupäiviemme kulusta, kuuntelemistamme keskusteluista ja tekemistämme messuostoksista. ELINAN MESSUTUNNELMAT: Kävin messuilla kolmena päivänä: torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Torstaina lähdin messuilemaan heti työpäivän jälkeen, näin sekä lukupiiriläisiäni että blogikollegaa Hannaa. Lisäksi ehdin kierrellä hyvän tovin itsekseni messuilla ja ostaa muutamia kirjoja. Torstain ostoksiani olivat Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton , Haruki Murakamin Kafka rannalla , Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? ja Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa. Nämä kaikki ovat teoksia, jotka olen halunnut lukea.  Myös perjantaina menin messuille suoraan töistä ja ostoskoriin päätyi silloinkin yhtä sun toista ostettavaa kuten n

Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt (eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä) on lohduttava lukukokemus, jonka luin oikeaan aikaan. Tai kenties tälle teokselle tämä aika vain on oikea, sillä kuten Kolu asian ilmaisee: "- - jopa tällaisesta paatuneesta optimistista tuntuu toisinaan siltä, että elämme aivan poikkeuksellisen hulluja aikoja. Ihan kuin koko maailma olisi yhtäkkiä vain ottanut housut jalasta, huutanut trololoo ja päättänyt ryhtyä sekoilemaan oikein olan takaa."  Hanna kirjoitti kirjasta alkuvuodesta , ja hän on listannut varsin tarkkanäköisesti mistä kaikesta teos puhuu (sillä se puhuu kovin monesta aihepiiristä, vaikkei sivumäärältään kovin pitkä olekaan). Eeva Kolu on tunnettu blogistaan ja muutenkin somekuvioistaan. Olen aikanaan lukenut jonkin verran Kolun blogia, ja pitänyt häntä varsin hyvänä kirjoittajana. Sama ajatus vahvistui hänen kirjansa parissa. Korkeintaan vähän väsynyt on helposti luettava, sillä se on kovin omakohtainen: samaa