Yuval Noah Harari: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia

Tämä oli suorastaan tajunnanräjäyttävä. Tai ainakin se oli ensimmäinen ajatukseni runsas kuukausi sitten, kun sain Yuval Noah Hararin Sapiensin luettua. Nyt ajan kuluttua suhtaudun kirjaan vähän objektiivisemmin, mutta kyllä tuo ensimmäinen lause pitää yhä kutinsa. Suhtauduin nimittäin Hararin suosioon ensin siten skeptisesti, että ajattelin hänen teostensa olevan hyviä mutta hypen olevan liioiteltua – mutta nyt luettuani Sapiensin voi todeta ainakin sen olevan kirja, jonka jokaisen tulisi lukea. Harari esittelee nimittäin niin monia kiinnostavia ajatuksia, teorioita ja huomioita, että niissä ei meinaa pysyä edes perässä.

Kirjassaan Harari kuvaa ihmiskunnan historiaa neljän eri vallankumouksen kautta: kognitiivisen, maataloudellisen, teollisen ja tieteellisen. Kognitiivinen vallankumous mahdollisti lajimme nousun, maatalouden vallankumous valjasti ihmiset tuottavaan työhön ja päivärytmiin, teollinen vallankumous toi koneet helpottamaan elämäämme ja tieteellinen vallankumous muuttaa maailmaamme yhä enenevässä määrin, kun ihminen etsii keinoja pidentää ikäänsä, helpottaa elämäänsä entisestään sekä korjata niitä tuhoja, joita lajimme on jättänyt maailmaan. Ja nämä tuhothan ovat mittavat. Näiden vallankumousten kautta käsitellään siis, miten ihminen on muokannut maailman omakseen ja miten nykypäivään on päädytty.

Harari nostaa esiin uskonnot, ideologiat, kapitalismin, imperiumit ja valtiot. Näitä kaikkia ja niiden kehitystä käsitellään, ja niitä yhdistää asia, joka on myös kognitiivisen vallankumouksen ytimessä. Kaikki lähtee sapiensin (eli nykyisin tuntemamme ihmislajin) kyvystä luoda yhteisiä mielikuvia – asioita, jotka eivät ole konkreettisesti tässä maailmassa, kuten uskonto tai ihmisoikeudet, vaan vaativat abstraktia ajattelua. Siten näissä kaikissa on jotain yhteistä ja ne muistuttavat toisiaan käytäntöineen ja aatteineen. Ne ovat myös samanaikaisesti toimineet kehitystä eteenpäin vievänä voimana mutta myös ajoittain sitä jarruttaneena hidasteena.

Tässä kirjassa on niin paljon asiaa, etten mitenkään voi lähteä mitenkään kuvaamaan tai kertaamaan kaikkea enkä siis yritä. Tämä ajatuksia kutkutteleva teos täytyy yksinkertaisesti kokea itse. Ihmiskunnan koko historian pikakelaus alusta tähän päivään saakka valottaa myös nykyhetkeämme. Kyllähän tämän kaiken on tiennyt jo aiemminkin, mutta Harari pistää sen hienosti yksiin kansiin ja pakettiin.

Perspektiiviä maailmanmenoon

Sapiens antaa myös objektiivista perspektiiviä maailmaan ja ihmiskunnan menoon: ei ole sellaista asiaa kuin "perinteinen kulttuuri", sillä kaikki kulttuurit ja ihmiskunta ovat jatkuvassa liikkeessä. Tämä on myös lohdullinen ajatus hetkinä, jolloin tuskastuu maailmanmenosta.

Vaikka uskomme elävämme eri kansakunnissa, tosiasiassa kulttuurit ja kansat ovat jatkuvasti globalisaation myötä tulleet lähemmäksi ja alkaneet muistuttaa toinen toistaan. Miettikääpä metsästäjä-keräilijöitä – he eivät tienneet toisten mantereiden asukeista, heidän tavoistaan, rituaaleistaan ja ruokatottumuksistaan siinä, missä nyt ei tarvitse kuin kävellä lähikauppaan hakemaan pakasteaterioita, jotka yrittävät jäljitellä kaukomaiden makuja, tai katsoa dokumentista, millaista upeaa luontoa maailman eri kolkissa piilee.

Myös luonnollisuuden käsite on kirjassa kiinnostava. Kuten Harari mainitsee, ei ole sellaista asiaa kuin "epäluonnollinen", sillä kaikki mitä on, ei olisi olemassa, jos se olisi epäluonnollista. Siispä kaikki, mitä on, on luonnollista. On vain ihmisten omista ennakkoluuloista ja uskoista – noista jo aiemmin mainituista yhteisistä abstrakteista kuvitelmista – kiinni, miten mikäkin koetaan. Käänteisesti tämä pätee kaikkeen hyväänkin: myös niihin arvoihin, joita pidämme nykyään itsestään selvyyksinä. Kaikki, mitä on, on luonnollista, mutta samanaikaisesti kaikki, mikä on vain ihmisen oman mielen tuotetta, ei ole totuus vaan yhteisesti sovittu säännöstö.

Pidän Hararin kirjoitustyylistä paljon, sillä hän pysyy objektiivisena ja havainnollistaa asioita ajatuksia herättävällä tavalla – mukana on ajoittain humoristisiakin kuvauksia ja vertauksia. Sapiens on todellista ajatusten ruokaa: pureskeltavaa riittää niin valtavasti, että olen tähän mennessä unohtanut varmasti vähintään puolet asioista. Koska arvasin näin käyvän, ostin kirjan printtiversiona kesken äänikirjan kuuntelun, sillä aavistin haluavani omistaa tämän kirjan ja mahdollisesti palata siihen myöhemmin.

Olisi voinut luulla, että tämä on liian raskas kirja äänikirjaksi, mutta tämä taipuu siihenkin formaattiin oikein hyvin ja toimii suorastaan loistavasti. Lukijana on Tuomo Holopainen, joka on tuttu myös monista dokumenteista ja siksi nappivalinta juuri tähän kirjaan. On kuin kuuntelisi dokumenttia kuulokkeista.

Pidin tosiaan kirjasta niin paljon, että puolimatkassa ostin sen omaksi ja jatkoin fyysisen kirjan lukemista äänikirjan rinnalla voidakseni nauttia tästä aina, kun mahdollista. Päädyin printtiin, koska olen päättänyt, että jos pidän kirjasta todella paljon, haluan tukea sitä todella enkä vain äänikirjaa kuuntelemalla striimipalvelun kautta, koska siitä päätyy kirjailijoiden ja kustantamoiden pussiin lopulta vain roposia.

Lukuhaasteessa sijoitan Sapiensin kohtaan 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa. Lisäksi se sopisi kohtiin 2. Kirjan on kirjoittanut opettaja ja 36. Kirjassa liikutaan ajassa.

Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia. Bazar 2017. 491 sivua. (19 h 22 min) Suom. Jaana Iso-Markku. Lukija: Tuomo Holopainen. Englanninkielinen alkuteos: Sapiens – A Brief History of Humankind (2011).