Miten menivät Helsingin kirjamessut 2021?

Helsingin kirjamessuja päästiin viettämään taas tänä vuonna paikan päällä Messukeskuksessa lokakuun lopulla. Olimme innoissamme, että välivuoden jälkeen pääsimme taas kirjamessujen humuun ja vilskeeseen hypistelemään kirjoja sekä tapaamaan tuttuja. Alla tarkemmin kirjamessupäiviemme kulusta, kuuntelemistamme keskusteluista ja tekemistämme messuostoksista.

ELINAN MESSUTUNNELMAT:

Kävin messuilla kolmena päivänä: torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Torstaina lähdin messuilemaan heti työpäivän jälkeen, näin sekä lukupiiriläisiäni että blogikollegaa Hannaa. Lisäksi ehdin kierrellä hyvän tovin itsekseni messuilla ja ostaa muutamia kirjoja. Torstain ostoksiani olivat Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton, Haruki Murakamin Kafka rannalla, Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? ja Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa. Nämä kaikki ovat teoksia, jotka olen halunnut lukea. 

Myös perjantaina menin messuille suoraan töistä ja ostoskoriin päätyi silloinkin yhtä sun toista ostettavaa kuten neljä Agatha Christien romaania (antikvariaateista), Elizabeth Stroutin Kaikki on mahdollista, lisää Murakamia (sain lahjaksi Vieterilintukronikan) sekä Anni Kytömäen Margarita.

Lauantaina en muiden menojen vuoksi ehtinyt messuilemaan, mutta välipäivä teki toisaalta ihan hyvää. Sunnuntaina olimme messuilla vielä yhdessä Hannan kanssa. Kävimme kuuntelemassa keskustelua Lukemisen aika -kirjan kirjoittajilta, joimme Storytelin tarjoamat kahvit, höpöttelimme kaikkea mahdollista ja teimme tietysti kirjaostoksia. Sunnuntaina ostin muutaman joululahjakirjan ja itselleni mm. Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen, Jhumpa Lahirin Tulvaniityn sekä Sally Rooneyn Keskusteluja ystävien kesken (joista viimeisimmän löytyminen antikvariaatista kympillä ilahdutti erityisesti).

Tänä vuonna tuntui erityisen mukavalta käydä kirjamessuilla, kun edellisistä paikan päällä olevista messuista oli jo aikaa. Messuilla oli myös kiinnitetty huomiota väljyyteen ja pidin siitä, ettei tungosta pahemmin syntynyt. Torstai-iltana messuilla oli suorastaan hiljaista! Vaikka hybridilipulla olisi voinut katsoa ohjelmaa myös verkosta, en kuitenkaan jaksanut tänä vuonna seurata keskusteluja yhtä lukuunottamatta edes livenä. Tämä vuosi oli varattu vain kirjahyllyn täyttämiselle. ;) Yhteensä ostinkin peräti 21 kirjaa. (Hups!) Onneksi joukossa oli sentään jokunen lahjakirjakin. Ehkä loppuvuonna ei siitä huolimatta tarvitse kirjoja ostella vaan keskittyä vain lukemiseen!

HANNAN MESSUSALDO:

Elina infosikin jo messutunnelmista kattavasti: sanalla sanoen oli aivan mahtavaa päästä pitkästä aikaa Messukeskukseen. Kävin messuilla itse joka päivä – torstaina ja perjantaina töiden jälkeen sekä lauantaina ja sunnuntaina koko päivät. Keskusteluja kuuntelin kuitenkin vähemmän kuin ennen: luultavasti koska tänä vuonna keskityin kiertelyyn ja ihmisten kanssa seurusteluun. Kenties tämäkin on koronan peruja: viime vuonna sai kuunnella keskusteluja kotisohvalla mielin määrin, joten tänä vuonna tuli keskityttyä siihen, mitä ei päässyt viime vuonna tekemään. Torstaina näin tosiaan Elinaa ja Elinan lukupiirikavereita, perjantaina kiertelin itsekseni, lauantaina vierailin messuilla poikaystäväni kera ja sunnuntaina treffattiin jälleen Elinan kanssa.

Messukiertelyn ja keskustelujen lomassa kävimme poikaystävän kanssa nauttimassa drinkit.

Keskusteluja tuli kuunneltua tosiaan vähemmän mutta joitain kuitenkin. Erityisesti perjantain äänikirjakritiikkikeskustelu, lauantain paneeli kirjailijoiden eri taustoista sekä sunnuntain pohdinnat lukemisen ja printtikirjan tulevaisuudesta olivat kaikki kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä. Äänikirjakritiikin kohdalta nousi kiinnostavia näkökulmia siitä, miten eri tavoin kirja koetaan kuunneltuna kuin luettuna sekä miten sen pitäisi vaikuttaa kritiikkiin - vai pitäisikö? "Lukemisen aika" nosti tapetille osittain saman kysymyksen: onko äänikirjan kuunteleminen lukemista ja millaisia kirjoja tulee kuunneltua (usein helpohkoja) - ja tarvitseeko lukemisen ylipäätään olla helppoa?

 Nämä ovat kiinnostavia ajatuksia, ja toivon mukan löydämme sopivan hetken palata näihin aiheisiin blogissakin Hieman noottia antaisin tosin  messukeskustelujen viestinnästä, sillä parikin keskustelua oli peruutettu tai vaihtunut ilman, että siitä oli selkeää viestiä edes lavan luona.

Osa keskusteluista on onneksi vielä kuunneltavissa tallenteina ja olenkin kuunnellut niitä muutaman. Esimerkiksi on lompakkoni ja kirjahyllyni tilanpuutteen vuoksi ihan hyvä, että kuuntelin Charlotte McConaghyn haastattelun kirjasta Viimeinen muuttolintu vasta messujen jälkeen, sillä kirja olisi muutoin varmasti tarttunut mukaan. Myös Niillas Holmbergin Halla Helle kuulostaa tosi kiinnostavalta, ja onneksi ostinkin sen jo kesällä Lapin-matkaltamme.

Sen sijaan messukasseihin päätyi useampi askartelukirja, Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? (kuten Elinallakin), Johanna Sinisalon Enkelten verta, Kaisa Happosen ja Karri Miettisen erilainen runoteos Revi se, kirjagramissa kehuttu uutuus Kristin Hannahin Alaskan taivaan alla sekä antikvaariselta puolelta Muumipeikko ja pyrstötähti.

Antikvariaattipuolella tuli vietettyä vielä enemmän aikaa kuin aiemmin.

Näistäkin ostoksista koin kuitenkin ristiriitaisia fiiliksiä, sillä a) ne eivät mahdu hyllyihini/asuntooni ja b) ostamalla uusia kirjoja tuhlaan planeetan resursseja. En ole varma, olenko ainoa bibliofiili, joka potee tätä maailmantuskaa: toki on pahempiakin ympäristöhaittoja kuin kirjojen ostaminen, mutta kuluttamista pitäisi yleisesti vähentää ja tästä syystä kirjojen ostaminen kasoittain saa sydämen samanaikaisesti sykkimään ilosta ja tukahtumaan omantunnontuskista.

Lisäksi minua häiritsee messuille se, ettei kustantamoiden osastoilta löydy kuin uuutuuksia eikä edes pari vuotta vanhoja kirjoja. Tältä osin koen, että messuja voisi ehkä hieman uudistaa. Sen sijaan, että siellä patistetaan vieraita ostamaan aina vain uusia ja uusia kirjoja, tapahtuman luonne voisi painottua yhä enemmän tarinoiden ja kirjojen juhlintaan huolimatta siitä, ovatko ne uusia vai vanhoja. Miten voisimme kierrättää kirjoja tehokkaimmin ilman, että siitä tulee liian kova isku kustantamoille? Ääni- ja sähkökirjat ovat yksi vastaus, mutta eivät varmastikaan ainoa. 

Kirjamessuliput saatu Messukeskukselta, kiitos!