Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa

Sarasvatin hiekkaa herättää kaksinaisia fiiliksiä, ja näin oli kaikilla lukupiirissä, johon sen luin. Se kuvaa maailmaa uhkaava ympäristökatastrofia tieteellisellä tarkkuudella mutta fiktion keinoin (Isomäki on tunnettu tieteen käytöstä fiktiossaan). Toisaalta henkilöhahmot jäävät tieteen varjoon.

Sarasvatin hiekkaa sijoittuu lähitulevaisuuteen. Venäläinen meritutkija Sergei saa kutsun lähteä Intiaan Cambayanlahdelle tutkimaan meren alta löytynyttä kaupunkia (joka ilmeisesti pitää ihan paikkansa, vaikka onkin jäänyt uutisissa vähälle huomiolle). Tutkimuksen aikana Sergei tutustuu ja rakastuu kauniiseen tutkijakollega Amritaan. 

Suomessa Kari pyrkii löytämään ratkaisua jäätiköiden sulamiseen kierrättämällä tuulimyllyllä jäätiköltä vettä ilmaan, jossa se muuttuu lumeksi. Valkea lumi ja jää kun ovat olennaisia ilmastonmuutoksen torjunnassa jo sen vuoksi, että se heijastavat osan auringonvalosta pois maapallolta siinä missä tumma maa imee aurinkoa itseensä ja lisää ilmaston lämpiämistä. Jäätiköiden kanssa työskentelee myös jäätikkotutkija Susan Chang, joka ottaa emännöitäväkseen ranskalaisen toimittajan Grönlannin vaaralliseen maastoon.

Tutkijoiden kohtalot nivoutuvat yhteen, kun Sergei hoksaa, mitä muinaiselle merenalaiselle kaupungille on tapahtunut: se on tietenkin jäänyt jättimäsien tsunamin alle. Samanlaisen tsunamin, joka uhkaa useita mantereita, jos arktisen alueet jäät hajoavat ja halkeilevat liikaa lähtien liikkeelle ja aiheuttaen mennessään jättimäisen aallon, joka pyyhkäisee muitta mutkitta valtavien rannikkoalueiden yli ja pitkälle sisämaahankin.

Voin heti alkuun sanoa, että Sarasvatin hiekkaa ei luo mitään ruusuista kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudesta, ja koska se pohjautuu lähes kokonaan faktoille tai vähintään realistisille hypoteeseille, jotka pohjautuvat tieteeseen, sen luomat skenaariot ovat sitäkin kauhistuttavampia. Ja mikä vieläkin kauhistuttavampaa – Sarasvatin hiekkaa on kirjoitettu vuonna 2001, mikä herättää kysymyksen, onko ilmastouhkaan todella herätty aivan liian myöhään nyt viime vuosina. Emmekä nytkään tahdo saada mitään aikaiseksi.

Toisaalta Karin tuulimyllytesti luo toivoa siitä, että koko ajan jatkuvasti yritetään löytää ratkaisuja ja että ihmiskunta kekseliäisyydessään lopulta voisi välttää aivan sen kaikkein lohduttomimman loupun. Eräs lukupiirissä osasi kertoa, että Karin tuulimyllyn kaltainen keksintö on todettu toimimattomaksi, mutta tästä huolimatta ratkaisuja pyritään jatkuvasti löytämään.

Pienen pienesti voi kuitenkin tuudittautua siihen, että tämä on fiktiota, vaikka se tieteellisen kuvauksen keskellä unohtuukin ja vaikka tiede tässä pitääkin paikkansa. Tiedettä on ehkä jopa aivan liikaa, sillä monimutkaiset tai yksityiskohtaiset kuvaukset keskeyttävät lukukokemusta. Kaikki tieteelliset faktat eivät ole myöskään mielestäni perusteltuja vaan jäävät juonen kannalta ylimääräisiksi. Lisäksi tarinassa tehdään välillä aikahyppyjä, joissa on vaikea pysyä perässä.

Juoni on kirjoitettu trillerin muotoon, ja jännitys tiivistyy loppua kohden, mutta aikahypyt ja tiedekuvaukset häiritsevät tosiaan siihen keskittymistä. Samaten ne jättävät henkilöhahmot varjoonsa, ja voisikin sanoa, että tiede ja planeetan kohtalo ovat kirjan päähenkilöt. Tämä on mielestäni ok, mutta koska henkilöhahmot jäävät niin ohuiksi, olisi heihin voinut oikeastaan panostaa jopa vielä vähemmän ja mennä rehellisesti kovan asian ehdoilla. Tutkimuksen tiimellyksessä syntyvät romanssit eivät nimittäin ihan vakuuta.

Annan Isomäelle kuitenkin kaikki pisteet siitä, että hän on lähtenyt kokeilemaan tällaista fiktion muotoa. Itsekin sekä tieteen että fiktiokirjallisuuden ystävä pidän todella kiehtovana näiden kahden hybridiä, joka painottuu kuitenkin enemmän fiktion puolelle. Odotin kuitenkin Sarasvatin hiekalta enemmän, sillä se oli julkaisuvuonnaan myös Finlandia-ehdokkaana. Pitänee tutustua Isomäen muihin teoksiin, sillä häneltä on tullut paljon muutakin vastaavaa fiktiota sekä myös laadukkaita tietokirjoja.

Lukuhaasteessa sijoitan Sarasvatin hiekkaa kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana. Lisäksi se sopisi kohtiin 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota; 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa; 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija; 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja; 34. Kirjailijan nimessä on luontosana ja 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan.

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa. Tammi 2005. 319 sivua.