Alice Munro: Julkisia salaisuuksia

 

Julkisia salaisuuksia on ensimmäinen Munron teos, jonka olen ikinä lukenut. Se valikoitui viime vuoden kirjamessujen antikvariaattipuolelta, kun etsin sieltä tarkoituksella jotain Munrolta ja tsekkasin Gooreadsista, mitkä tarjonnan kirjoista olivat saaneet parhaat arvostelut. Julkisia salaisuuksia tarttui siis mukaan, ja plussaa tuli siitä, että löysin siitä tällaisen vanhemman painoksen.

Julkisia salaisuuksia koostuu kahdeksasta novellista, jotka sijoittuvat tavalla tai toisella samaan pikkukaupunkiin tai sen huudeille Kanadassa. Hahmot vaihtelevat kuitenkin novellista toiseen ja ajankohdatkin muuttuvat, joten jokainen tarina on itsenäinen ja täysin irrallinen muista – vaikka samoja nimiä saattaakin välillä vilahdella mukana. Tämä on kiinnostava tapa rakentaa fiktiivistä maailmaa: eri hahmot eri aikoina samassa paikassa, mutta rivien väleissä vilahtelevat vihjeet raottavan vähän ikkunaa myös muiden novellien tapahtumiin. Hienovaraisista vihjeistä voi päätellä niin paljon tai vähän kuin haluaa. Tällainen hienovaraisuus täynnä merkityksiä on vaativa taito kirjailijalta.

Myönnän, etten muista kaikkia novelleja, sillä minulle tuli Julkisiin salaisuuksiin parin kuukauden lukutauko ja ensimmäiset novellit ovat hieman kadonneet jo mielestä. Enpä siis pysty esittelemään niitä kauhean tarkasti. Voin kuitenkin sanoa, että suosikkejani olivat ”Jack Randa Hotel”, jossa jätetyksi tullut nainen lähtee seuraamaan miestä uudelle mantereelle ja opettelee päästämään irti; ”Paikka korvessa”, jossa veljekset rakentavat kotia uudisraivaajina, ja mukaan liittyy myös toisen tilausvaimo, kunnes tragedia kohtaa kolmikkoa; ja ”Vierailu avaruudesta”, joka seuraa pienen kylän hahmojen sekavia ihmissuhdekuvioita, ja taustalla lymyää yhden tytön mysteeri.

Kaikkiaan novellien kirjoittaminen on haastava taito. Voi vain miettiä siten, miten mitä tahansa tekstiä kirjoittaessa on helpompi kirjoittaa enemmän kuin vähemmän. Novellissa ei saa olla mitään turhaa, mutta samalla siinä pitää olla riittävästi. Ei ole ihme, että Munroa on sanottu novellien mestariksi.

Julkisia salaisuuksia – kuten käsittääkseni kaikki Munron teokset – kertoo elämästä pienten arkisten tapahtumien ja tapausten kautta. Loput eivät myöskään ole selkeitä siten, että saataisiin jonkinlainen päätös tapahtumalle, vaan ne ovat lähes aina avoimia: novellin pienistä tapahtumista koostuva mutta sitäkin intensiivisempi tarina – ja erityisesti tunnelma – saatetaan pienen kliimaksin kautta loppuun, joka on kuitenkin aina myös uuden alku. Kuten elämässäkin, mikään ei lopulta koskaan pääty vaan elämä ja tarinat jatkavat kulkuaan.

Tarinoiden taustalla myös usein jotain outoa ja vähän vinksahtanutta. Ja niinhän me kaikki ollaan vähän outoja. Jotenkin nämä outoudet liittyvät tarinoissa kuitenkin usein juuri pikkukaupunkeihin (muistelkaapa vain Twin Peaksia). Pikkukaupungit muodostavat omia yhteisöjään, joiden verkostoja nämä toisistaan irralliset ja kuitenkin toisiinsa kytköksissä olevat novellit kutovat näkyville. Tästä lienee kumpuavan myös kokoelman nimi: pienessä kaupungit muodostavat yhteisöjä, joissa kaikki salaisuudet ovat epävirallisen julkista tietoa ja siirtyvät aikakaudesta toiseen yhteisön mukana.

Munro kertoo elämänmakuisia tarinoita. Suuria ei tarvitse tapahtua – eihän niin tapahdu elämässäkään vaan jännite muodostetaan pienillä elämän tapahtumilla ja valinnoilla. En valitettavasti tosin huumaantunut novelleista aivan niin paljon kuin toivoin, mutta ei jäänyt yhtään epäselväksi, miksi Munro on Nobelinsa voittanut. Eikä tämä varmasti jää viimeiseksi Munrokseni, sillä laadukasta tekstiä on aina nautinto lukea, vaikka ne eivät vetäisi mukaansa samoin kuin vaikkapa Harry Potterit, joihin hurahtaminen tänä vuonna on eittämättä vaikuttanut kykyäni keskittyä muihin tarinoihin.

Helmetin lukuhaasteessa 2023 Julkisia salaisuuksia sopii kohtiin 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna; 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista ja 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä.

Alice Munro: Julkisia salaisuuksia. Tammi 1995. 328 sivua. Suom. Kristiina Rikman. Alkuteos: Open Secrets (1994).