Kjell Westö: Kangastus 38 (Hanna)

Kjell Westö: Kangastus 38

Otava 2013

334 sivua

Suom. Liisa Ryömä

Alkuteos: Hägring 38. 2013.

Kangastus 38 on kirja, jonka aikoinani ostin läheiselleni joululahjaksi. Se päätyi kuitenkin omaan hyllyyni, koska hän olikin sen jo lukenut. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kyseessä on jälleen tunnelmallinen teos Westöltä. Olen aikonut lukea Kangastuksen jo pidemmän aikaan, mutta nyt kun sain sen luettua, totesin, ettei sen lukemiseen olisi kenties voinut sattua osuvampaa vuotta. Kirjassa Suomen sisällissodasta on kulunut 20 vuotta, tänä vuonna 100.

20 vuotta tai 100 vuotta, kumpikaan ajanjakso ei ole maailman historiassa järin pitkä, mutta kirjan 20 vuotta on kuitenkin sen verran lyhyt, että sisällissodan muisto on yhä katkerana monien mielissä. Ovathan samaiset henkilöt eläneet läpi sodan ja kärsineet niiden ihmisten teoista, joiden rinnalla joutuvat nyt kenties työskentelemään

Miltei tällainen tilanne on toisella romaanin päähenkilöistä, Matilda Wiikillä. Hänen äitinsä taisteli punaisten puolella ja kuoli. Matilda itse joutui leirille, mutta nyt hän työskentelee hyväntahtoisen Claes Thunen asianajotoimistossa. Ei ole epäilystäkään, millä puolella suomenruotsalainen Thune oli – vaikka Thune onkin koko ikänsä ollut lempeä, järkevän ja väkivallan vastainen mies.

Muistutus sodasta saapuu, kun yksi Thunen keskiviikkokerhon jäsenistä paljastuu mieheksi, joka raiskasi Matildan (tuolloin nimeltään Milja-neiti) toistuvasti vankileirillä. Mies ei tunnista Matildaa, mutta keskusteltuaan tämän kanssa ihastuu alkaen kärttää tapaamista toisen jälkeen. Matildan päässä kehkeytyy suunnitelma.

Thune puolestaan elää eksistentiaalista kriisiä epätäydellisessä maailmassa, jota lähestyvä toinen maailmansota ja Saksasta kantautuvat orastavat hirmuteot ravistelevat. Ihminen on julma, ja Thunen keskiviikkokerhon muutamiin jäseniin lukeutuu heihinkin poliittista mielipidettä jos toistakin. Etuoikeutetut miehet eivät hekään ole kaikki samasta puusta veistetty.

Eksistentiaalista kriisiä lisää melko tuore avioero Gabista, joka lankesi Thunen lapsuudenystävän Robin käsivarsille. Haaveilija Thune antaa kuitenkin lopulta ainakin näennäisesti anteeksi hyvälle ystävälleen. Hämmentävän läheiset keskustelut konttoristi Matildan kanssa tuovat nekin lohtua epävarmuuden runtelemaan todellisuuteen.

Tematiikaltaan romaani osuu nykyaikanakin pelottavan lähelle: poliittiset ristiriidat ja jännitteet ovat tosin valitettavasti olleet kautta aikojen ajankohtaisia. Romaanissa tilanne on kärjistymässä, ja Thunen on vaikea uskoa maailman menoa oman elämänsä myrskyjen keskellä, jotka nekin tuntuvat paikoin epäuskottavilta. Tästä seikasta kumpuaakin nimi Kangastus 38.

Poliittisten mielipiteiden lisäksi romaanissa saa pienen roolin myös naisten asema – erityisesti punaisten naisten. Milja oli raiskaajalleen pelkkää käyttötavaraa; hyväosaiset miehet pitivät heikommassa asemassa olevia heille oikeutettuina hyödykkeinä. Nykyään tilanne ei onneksi ole sama, mutta vaikkapa #metoo-kampanjan valossa voi itse kukin miettiä sitä, kuinka kauas on tultu. Lisäksi keskiviikkokerho – hyväosaisten miesten kokoontumiskerho – on sekin turhauttava mutta historiallisesti täysin realistinen esimerkki aikansa hyvä veli -kerhosta. Eli ilmiöstä, joka nykyäänkin pitää kutinsa surullisen tiukasti

Historiallinen realistisuus ja menneisyyden nostalgiaa huokuva Helsinki ovat Kjell Westön vahvuuksia. Pienet seikat ja faktat sekä hiotut yksityiskohdat tekevät Westön historiallisesta Helsingistä todentuntuisen ja vetävät lukijan suoraan tuohon maailmaan ja aikaan sekä hahmojen murheisiin ja uskottavasti kuvattuihin mielenliikkeisiin. Kulttuurihistoriansa tunteva saa kokea myös elähdyttäviä tunteita, kun Thune Porvoon saaristossa törmää Tove Janssoniin, jonka identiteettiä ei kuitenkaan kerrota suoraan vaan jätetään pääteltäväksi.

Rakenteellisesti romaani toimii, ja heijastukset vuoteen 1918 on nekin taitavasti leivottu tekstiin mukaan. Historian paino ja halu unohtaa 20 vuoden takaisen kauheudet ja toisaalta tulevaisuuden epävarmuus kuvastuvat kaikki teoksen nimessä.

Jännitystä luodaan myös sillä, ettei lukija tiedä, kuka keskiviikkokerholaisista on Miljan raiskaaja ja liehittelijä – Matilda kun käyttää tästä toista nimitystä kuin Thune. Viitteitä on useampia, mutta ne osuvat liian moneen hahmoon, kunnes niitä vähitellen osaa karsia.

Ennen olen lukenut Westöltä Finlandia-voittajan Missä kuljimme kerran. Nyt lukemani Kangastus 38 ei täysin nouse sen tasolle – loppuratkaisu tulee vähän töksähtäen – mutta siitäkin huolimatta nautin sen tunnelmasta ja taitavasta kerronnasta suuresti. Westö ei turhaan lukeudu aikamme luetuimpiin kotimaisiin kirjailijoihin.

Lukuhaasteessa sijoitan Kangastus 38:n kohtaan 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa. Lisäksi se sopisi myös kohtiin 1. Kirjassa muutetaan; 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa (siitä on tehty ainakin näytelmä, joka menee parhaillaan Kansallisteatterissa) sekä 23. Kirjassa on mukana meri.