Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
130 sivua
Wsoy 2010
Lupasin Kirjavuosi 2017 -postauksessa kertoa enemmän lataamastani Bookbeat-sovelluksesta. Tämä ei ole mikään mainos vaan sain muistaakseni kirjamessuilta kuukauden kokeilujakson Bookbeatiin ja nyt jakson loputtua jatkoin tilausta ainakin toistaiseksi. Ajattelin aluksi, että alkaisin työmatkoilla kuunnella äänikirjoja. Äänikirjoihin palaan jahka olen sellaisen ensimmäisen saanut kuunneltua, koska huomasin että e-kirjojen lukeminen on itselleni luontevampaa kuin kuuntelu. Onneksi palvelusta löytyy paljon e-kirjoja äänikirjojen lisäksi. Osa kirjoista löytyy molempina versioina.
Mitä tulee sitten Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaan niin ensinnäkin se on siis ensimmäinen kokonainen lukemani e-kirja (!!!) ja toisekseen en ole aivan varma olinko edes lukenut tätä aiemmin, vaikka niin muka kuvittelin kirjaa aloittaessani. Olen saattanut toki lukea vain muut sarjan kirjoista tai sitten olin unohtanut ensimmäisen kirjan tapahtumat. Ainakaan en ollut blogannut tästä mitään. Niin tai näin, Mielensäpahoittajaa nyt ei tarvinne sen kummemmin esitellä. Lyhyet pakinamaiset luvut ovat nopeata ja hauskaa luettavaa sekä sopivat erityisesti juuri e-kirjaksi kun yhden luvun lukaisee vaikka metroa odotellessa. Bookbeat tosin väitti kirjan pituudeksi vain reilua 50 sivua, mutta todellisuudessa kirjassa on Googlen tietämän mukaan 130 sivua. Puhelimen näytöltä kirjaa lukiessa on hankalaa arvioida sivumääriä ja sovellus näyttää vain prosenttilukuna kuinka paljon kirjaa on luettu.
Mielensäpahoittaja on siis vanha suomalainen ukko, joka asuu rintamamiestalossa ja harmistuu kaikesta mikä poikkeaa totutusta kaavasta. Milloin pahoitellaan mieltä sitten mistäkin: pojan toimista, naapurista, light-tuotteista tai lakanoista (eli siitä, että miniä ei anna hänen tuoda kyläreissulle omia lakanoita mukanaan). Kaikki on ainakin ollut ennen paremmin kuin nykyään. Mielensäpahoittaja-kirjojen huumori nauraa suomalaisille ja suomalaisten kanssa. Välillä kyllä tuli taas kirjaa lukiessa pohdittua, että millaista hölmöä kansaa tämäkin on kun jonotamme kahvipakettitarjouksien perässä marketeissa tai mutisemme siitä, mitä ruisleipä maksaa junan ravintolavaunussa. Mielensäpahoittaja toki muuttaa senkin hinnan markoiksi ja kyllä pitää pahoittaa mielensä kun on niin kallista ja kotona tehty eväsleipä unohtui lipaston päälle. Kaikkinensa siis hauskaa luettavaa, suosittelen.
Mielensäpahoittaja on siis vanha suomalainen ukko, joka asuu rintamamiestalossa ja harmistuu kaikesta mikä poikkeaa totutusta kaavasta. Milloin pahoitellaan mieltä sitten mistäkin: pojan toimista, naapurista, light-tuotteista tai lakanoista (eli siitä, että miniä ei anna hänen tuoda kyläreissulle omia lakanoita mukanaan). Kaikki on ainakin ollut ennen paremmin kuin nykyään. Mielensäpahoittaja-kirjojen huumori nauraa suomalaisille ja suomalaisten kanssa. Välillä kyllä tuli taas kirjaa lukiessa pohdittua, että millaista hölmöä kansaa tämäkin on kun jonotamme kahvipakettitarjouksien perässä marketeissa tai mutisemme siitä, mitä ruisleipä maksaa junan ravintolavaunussa. Mielensäpahoittaja toki muuttaa senkin hinnan markoiksi ja kyllä pitää pahoittaa mielensä kun on niin kallista ja kotona tehty eväsleipä unohtui lipaston päälle. Kaikkinensa siis hauskaa luettavaa, suosittelen.
Lukuhaasteessa romaani sopii oivasti kohtaan 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa. Alunperinhän nämä ovat olleet radiokuunnelmia ja nyt löytyy tosiaan äänikirjaa ja e-kirjaa ja onpahan Mielensäpahoittaja ehtinyt jo valkokankaalle ja teatteriinkin. Lukuhaasteessa kirja sopisi myös kohtiin 3. kirja aloittaa sarjan, 22. kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin ja 46. kirjan nimessä on vain yksi sana.
Kommentit
Lähetä kommentti