Ina Westman: Henkien saari (Elina)

Ina Westman: Henkien saari

Kosmos 2018

234 sivua

Näin Ina Westmanin Henkien saaren tuntemattoman lukijan käsissä metrossa. En nähnyt kirjan nimeä enkä edes kirjailijaa, näin vain kansilehden kauniit värit ja kirjan sivuilla vilahtavat nimet Emma, Joel ja Fanni. Näiden tietojen avulla etsin kirjan käsiini ja onnekseni se osoittautui hyvin tunnelmalliseksi lukukokemukseksi, vaikkei ollutkaan romaani jota olisin muuten lukenut.

Henkien saari kertoo kolmihenkisen perheen Emman, Joelin ja Fannin matkasta Joelin perheen saaristomökille. Pienessä saaressa ei ole kaupunkikodin mukavuuksia, mutta etenkin Joel viihtyy siellä hyvin, koska hänelle on tärkeää elää mahdollisimman ekologisesti ja siten yrittää vaikuttaa maailman tilaan. Emma on menettänyt jonkin onnettomuuden takia muistinsa ja hänellä on välillä päänsärkyä, joka ajaa hänet koko päiväksi peiton alle, mutta onneksi Afrikasta adoptoitu Fanni-tytär viihtyy välillä yksinkin. Emman otsassa on myös arpi, mutta hän ei voi muistaa mitä hänelle on tapahtunut. Vähitellen keritään auki Emmalle aiemmin tapahtunutta.

Westmanin teksti on kaunista luettavaa, hän kuvaa saarta, merta ja pientä mökkiä todentuntuisesti ja tavalla, joka houkuttaa lukijaa lähtemään saaristoon. Meri on armoton, mutta niin on myös Emman mieli, joka on hajonnut. Emma näkee omituisia näkyjä saarella, joista syntyy romaaniin hieman mystinenkin puoli. Paikoin tunnelma on jännittävä, vaikkei teos mitenkään yliluonnollinen lopulta olekaan. Tavallaan tapahtuu hyvin vähän - ollaan vain saaressa, mutta toisaalta mielen ja muistin syövereissä matkustetaan kauas ja paljon. Teemat ovat vaikeita ja isoja, Emma ja Joel haluavat pelastaa maailman, mutta toisaalta ensin pitäisi pelastaa itsensä. Teos käsittelee esimerkiksi ilmastonmuutosta, parisuhdetta ja perhettä sekä maahanmuuttoa. Kerronnan näkökulma vaihtelee Emman, Joelin ja Fannin välillä, jolloin lukija saa kokonaisen kuvan perheen elämästä ennen ja nyt. 

Romaani on kauniisti ja taitavasti kirjoitettu ja sen teemat ovat mielenkiintoiset ja hyvin moninaiset. Se jäi myös mieleeni hyvänä ja voimakkaana lukukokemuksena, mutta jokin teoksessa myös häiritsi. Ehkä se oli juuri tuo mystisyys, josta yleensä ehkä jopa nauttisin, mutta tässä romaanissa en siitä välittänyt. Väliin romaanin lukeminen oli ahdistavaa kun mietti pientä saarta, jolla perhe on keskenään ja yksi heistä näkee näkyjä ja omituisia hahmoja ympäri saarta. Toisaalta minua vaivasi myös raskaiden teemojen taakka - romaani yritti käsitellä mielestäni ehkä vähän liikaa asioita. Tämä ei myöskään ole sellainen romaani, johon tarttuisin yleensä. 

  Lukuhaasteessa sijoitan romaanin siis tietysti kohtaan 26. kirja jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan. Se sopisi myös esimerkiksi kohtiin 16. kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla, 18. eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja, 22. ilmastonmuutosta käsittelevä kirja ja 25. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut.