Luen (aivan liian) vähän sarjakuvia. Annukka Mäkijärven kuvittama ja Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen käsikirjoittama sarjakuvaromaani Ellen T oli virkistävää vaihtelua ja tarjoili visuaalisesti kauniin tarinan sekä paljon uutta tietoa kuvataiteilija Ellen Thesleffin elämästä.
Ellen T tarttui mukaani Ateneumista tammikuussa, kun olin katsomassa Helene Schjerfbeckin ja Ruoveden taiteilijoiden näyttelyitä. Olen toki nähnyt Ellen Thesleffin taidettakin paljon jo ennen tuota näyttelyä ja mielestäni hänellä on monia upeita maalauksia, mutta en tiennyt hänen elämänvaiheistaan juuri mitään ennen kuin luin Ellen T -kirjan. Nyt tammikuun museokäynnistä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus - eikä vähiten sen takia, että korona on pakottanut kotoilemaan ja unohtamaan museokäynnit useaksi kuukaudeksi. Toivottavasti kesäkuussa uskaltaisi jo taas museokierrokselle.
Ellen T jakautuu eri osiin Ellenin elämänvaiheiden perusteella. Ensin ollaan 1890-luvulla Pariisissa. Tämän jakson sävymaailma on vaaleanpunainen. Symbolismi on vallalla, kun nuori Ellen saapuu kaupunkiin. Hän huomaa heti, että yhteiskunta ei ole tasa-arvoinen, naiset eivät edes pääse arvostetuimpiin taidekouluihin oppilaiksi ja maksavat opinnoistaan enemmän. Naisten paikka Pariisissa on kapakoissa tai taiteilijoiden malleina. Ellen pitää yhteyttä kotiin kirjeitse eikä tietenkään kerro aivan kaikista hurjimpia juttuja. Sivuilla vilisee taidemaailman nimiä ja käsitteitä hurjaa vauhtia. Ellenin vaiheista tietämättömälle tulee informaatiota välillä turhankin paljon, osa asioista jää varmasti ymmärtämättä. Toisaalta tekee mieli lukea enemmän Ellenin elämästä.
Seuraavaksi siirrytään 1900-luvun alun Firenzeen, jonka värimaailma teoksessa on liila. Firenzessä Ellen ihastuu italialaiseen maalaustaiteeseen, maalaa ulkoilmassa, tutustuu Helene Scherfbeckiin ja englantilaiseen Gordoniin. Hänen äitinsä ja sisarensa tulevat myös visiitille ja Ellen jatkaa taiteensa tekemistä siihen asti kunnes sota syttyy ja pakottaa hänet kotimatkalle. Tuntuu, että teoksessa puuskutetaan läpi vuosien ja vuosikymmenien valtavaa vauhtia ja asioita ja ihmisiä tulee niin kovaa vauhtia, ettei oikeastaan ehdi kovastikaan hengähtää eivätkä ruudut ehdi keskittyä Ellenin tunteisiin ja ajatuksiin kovinkaan pitkästi tai syvällisesti. Toki puhekuplissa päästään aina satunnaisesti hieman näkemään, mitä mieltä hahmot ovat tapahtumista, mutta pääpiirteissään tarinaa vie eteenpäin kertoja ja Ellenin kirjeenvaihto kotipuoleen.
Kolmas osa on Murole vuosina 1891-1954 eli vaikka teos etenee pääpiirteissään kronologisesti niin Murolen osuudessa palataan alkuun muutamia vuosia taaksepäin vuoteen 1891, jolloin Ellenin isä ostaa Ruoveden Murolen kylästä oman tilansa. Viimeinen jakso on vihreäsävyinen, mikä sopii suomalaiseen luontoon enemmän kuin hyvin. Viimeinen jakso on myös muihin jaksoihin verrattuna kovin lyhyt ja kertoo oikeastaan vain Ellenin rakkaudesta Muroleen ja valkoiseen huvilaan.
Mäkijärven kuvitustyyli on kaunista ja virtaviivaista. Se koostuu tummista ja selkeistä viivoista ja rajoista sekä vahvoista väreistä. Väliin piirrostyyli on mielestäni ehkä turhankin yksinkertaista ja lennokasta ja tuntuu, ettei se kerro hahmoista kovastikaan kun ne on piirretty vain yksinkertaisin ääriviivoin, tunteet kasvoilla jäävät näkymättä tai tausta kokonaan piirtämättä. Parhaimmillaan tyyli pääsee oikeuksiinsa isoissa koko sivun tai koko aukeaman kuvissa, joissa on myös yksityiskohtia enemmän, jolloin runsaat värit ja isot linjat näkyvät paremmin. Etenkin teoksen viimeinen koko aukeaman kuva on kaunis ja siinä värit oikein hehkuvat.
Kokonaisuudessaan teos on kaunista katseltavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Siinä on tavallaan ehkä vähän turhankin paljon tietoa sivumääräänsä nähden, vähempi tietomäärä olisi tehnyt teoksesta ehkä vielä miellyttävämmän ja olisi antanut enemmän tilaa yksityiskohdille. Toisaalta tämä oli mielenkiintoinen läpileikkaus Ellenin elämän tärkeimmistä hetkistä ja se sai myös kiinnostumaan hänestä ja hänen tuotannostaan enemmän. Kenties seuraavaksi tartun johonkin Ellen Thesleffin elämäkertaan.
Helmetin lukuhaasteessa kirja sopii kohtiin 17. tutkijan kirjoittama kirja, 18. sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja ja 44. kirjassa on kirjeenvaihtoa.
Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck ja Iida Turpeinen: Ellen T
Teos 2019. 91 sivua.
Kommentit
Lähetä kommentti