Paljon melua kirjoista

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä Bazar 2016 317 sivua Suom. Maija Heikinheimo. Alkuteos: I Am Half-Sick of Shadows . 2011. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, sain pääsiäisen aikaan erään kirjan luettua. Kyseessähän oli juuri hankkimani Alan Bradleyn uusin Flavia-dekkari. Sarjan ensimmäisen osan luin itse asiassa vuosi sitten pääsiäisenä. (Huomaa samaan tyyliin otettu narsissikuva!) Moittia ei voi ainakaan sarjan suomennostahtia: tämä on nimittäin jo neljäs osa ja kovin tiheästi näitä Bradleyn kirjoja on ilmestynyt markkinoille. Hyvä näin, sillä suomennosjälki on omasta mielestäni kuitenkin ihan laadukasta nopeudesta huolimatta ja mitä enemmän hyvää luettavaa, sen parempi. Muuten tämä kirja ei ehkä sopinut pääsiäiseen parhaiten vaan paremminkin jouluun, sillä Buckshawin kartano on valmistautumassa joulun viettoon. Flavian isä on kuitenkin rahahuolien vuoksi joutunut myöntymään, että kartanoon pääsee elokuvaryhmä kuvaamaan uutta elokuvaa tähtenään näytte...

Agatha Christie: He tulivat Bagdadiin Wsoy 1987/2016 288 sivua Suom. Hilkka Pekkanen Alkuteos: They Came to Baghdad . 1951. Myönnetään, blogissa on ollut hiljaisempaa. Jostain syystä nyt alkuvuodesta ei ole löytynyt hetkiä lukemiselle. Ehkä kevättä ja kesää kohden taas lukeminenkin innostaisi. Toisaalta syyllinen on voinut olla yöpöydällä lojunut uusin Robert Galbraithin dekkari, joka ei vain jostain syystä ole innostanut lainkaan yhtä paljon kuin sarjan aiemmat osat. Onneksi nappasin edellisenä viikonloppuna luettavaksi välillä tuttua Christietä, se upposi aivan parissa päivässä! Hyvän lukukokemuksen saattelemana sain tässä pääsiäisen aikaan melkein jo seuraavankin kirjan luettua - siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Victoria Jones on tuiki tavallinen lontoolainen tyttö, joka on taas saanut potkut työstään pikakirjoittajana. Hän ei ole kuitenkaan asiasta lannistunut, päinvastoin. Hän on syömässä lounastaan lontoolaisessa puistossa, kun hän kohtaa Edwardin, mukavan nuoren ...

Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa Karisto 2010 338 sivua Suom. Kirsi Ohrankämmen Alkuteos: The Earth Hums in B Flat (2009) Mari Strachanin Hiljaisuus soi h-mollissa oli muutamia vuosia kirjahyllyssäni, ennen kuin lopulta päätin lukea sen. Aikoinaan teoksen ajautuessa kirjahyllyyni en ollut edes kuullut siitä, ja siispä nyt, kun viimein tartuin siihen, odotukseni sen suhteen eivät olleet kovin korkealla. Sain kuitenkin jälleen huomata, miten petollisia odotukset ovatkaan: jos niitä on liikaa, sitä pettyy, mutta jos niitä ei ole juurikaan, yllätys voi paljastua hyvinkin positiiviseksi. Hiljaisuus soi h-mollissa on joko kepeä salapoliisiromani lapsuuden romantiikalla höystettynä tai salapoliisiromaaniksi naamioitu kasvukertomus. En osaa päättää, kumpaan kategoriaan teoksen loppupeleissä niputtaisin, eikä sille oikeastaan ole tarvettakaan. Romaanin päähenkilö on 12-vuotias Gwenni, joka elää kirjoista ja mielikuvituksen voimasta mutta onnettomuudekseen a...

Millainen oli kirjavuotemme 2015? Vuodenvaihteesta on kulunut jo tovi, mutta mennyttä vuotta onkin helpompi tarkastella, kun siihen on ehtinyt saada hieman etäisyyttä. Tässä kirjoituksessa luotaamme kumpikin pikaisesti vuotta 2015 ja kirjahaastetta, ja kuten myös viime vuonna , erottelemme nytkin jyvät akanoista vastaamalla pieneen kyselyyn vuoden kirjoista. HANNA:  Vuoden 2015 kirjahaasteeseen sain luettua valitettavasti vähemmän kuin aioin. Opinnot, gradun aloittaminen sekä syksyllä alkanut kokopäiväinen harjoittelu imivät sen verran mehuja, että en yltänyt 50 kirjaan, kuten vuoden alussa uhosin, mutta sehän tässä kirjabloggauksessa onkin parasta, että saa päättää itse omat aikataulunsa. Vuodelle 2016 en aseta nyt minkäänlaisia tavoitteita. Tällä hetkellä minulla on gradu täysillä päällä, ja elämä muutenkin melko kiireistä, joten aion pitää lukuhetket nautinnollisena irtautumisena arjesta sen sijaan, että asettaisin itselleni liian kovia tavoitteita. Tai näillä puhe...

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo Gummerus 2015 652 sivua Suom. Paula Korhonen Alkuteos: The Time Traveler's Wife (2003) Vuosi 2016 on alkanut niin kiireisesti, että tämän runsassivuisen kirjan lukeminen vei yllättävän paljon aikaa kaiken muun elämän lomassa, ja nyt pääsin kirjoittamaan aiheesta myös melko lailla myöhässä. Toivottavasti kirjasta muistuu vielä jotain mieleen… Vaikka eipä tuolla varmaan ole niin väliä tämän kirjan kohdalla. Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo on nimittäin teos, jolta jostain syystä odotin paljon mutta josta minulle ei valitettavasti jäänyt paljoa sanottavaa. Syy suuriin odotuksiin lienee lukemissani muutamissa blogikirjoituksissa, joissa kirjasta tykättiin. Tai kenties miellyttävä ja salaperäinen kansi nostatti toiveeni korkealle. Tai ehkäpä aikamatkustus teemana sai mielikuvitukseeni laukkaamaan sellaiseen tahtiin, ettei aikamatkustaja vaimoineen pysynytkään perässä. Niin tai näin, en suinkaan sano, että ...