J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat & Huispaus kautta aikojen (Hanna)

J. K. Rowling (Lisko Scamander): Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Tammi 2001 (bskuurikirjat)

42 sivua

suom. Jaana Kapari

Alkuteos: Fantastic Beasts and Where to Find Them by Newt Scamander (2001)

J. K. Rowling (Rauniolinnu Sipis): Huispaus kautta aikojen

Tammi 2001 (Huiman toivon kirjat)

53 sivua

suom. Jaana Kapari

Alkuteos: Quidditch Through the Ages by Kennilworthy Whisp (2001)

Heti tekstini alkajaisiksi tiedossa tunnustus: häpeäkseni joudun kertomaan, että Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sekä Huispaus kautta aikojen ovat molemmat lymynneet kirjahyllyssäni jo 15 vuotta, mutta huolimatta suuresta Potter-faniudestani en ole lukenut niitä – ennen kuin nyt. Tuhatkuolevan kirous ja sen magiakoulu palautti mieleeni pienenlaisen Potter-huuman, joten tässä välissä oli sopivaa lukaista nämä sarjan oheisteokset.

Ihmeotukset ja Huispaus kautta aikojen ovat molemmat kuvitteellisia tietokirjoja Pottereiden maailmasta. Ihmeotukset on eräänlainen hakemisto, jossa kerrotaan aakkosjärjestyksessä erilaisista taikaotuksista. Huispaus kautta aikojen on sen sijaan lyhyt katsaus huispauksen eli (kuten opimme, erityisesti eurooppalaisten) velhojen suosimaan luutien päällä pelattavaan vauhdikkaaseen urheilulajiin.

Ihmeotuksista pidin hieman enemmän kuin Huispauksesta, mutta se ei varsinaisesti yllätä, koska – jääkiekon MM-kisoja lukuun ottamatta – en ole varsinainen urheilufani. Molemmissa teoksissa on kuitenkin puolensa. Pidän esimerkiksi siitä, että todentuntuisuutta on lisätty kuvitteellisilla kustannustaloilla, joilla on omat osoitteensa – Viistokujalla tietenkin.

Ihmeotukset esittelee mitä mielikuvituksekkaampia otuksia, joista osa on tuttuja Rowlingin kirjasarjastakin. Mukana on myös Harryn, Ronin ja Hermionen marginaaleihin kirjoittamia kommentteja, jotka huvittavat lukijaa – ne palauttavat rakastetut ja tunnetut hahmot mieleen. Näitä kommentteja olisi oikeastaan voinut mielestäni olla enemmänkin: nyt ne jäävät päälle liimatuksi höysteeksi, vaikkakin toki ilahduttavaksi sellaiseksi.

Nautin eri otusten mielikuvituksekkaista tavoista, olomuodoista ja käyttötarkoituksista: Rowlingin veikeä mielikuvitus ei petä. Otusten erittämien aineiden tai niistä kerättävien materiaalien käyttötarkoitukset ovat myös ihanan sopivia ja tarkoituksenmukaisia: esimerkiksi näkymättömäksi muuttuvan puolihahmon karvasta tehdään näkymättömyysviittoja. Hauska taustatieto tästä Potter-sarjassakin esiintyvästä viitasta. 😊 Ihmettelen tosin, miksi ankeuttajia ei mainita kirjassa lainkaan.

Ihmeotuksissa on hauskasti alaviite, jossa mainitaan Huispaus kautta aikojen. Kyseinen kirjanen on tarinanomaisempi kuin Ihmeotukset, mutta se jäi kuitenkin mielestäni selväksi kakkoseksi näistä kahdesta. Huispauksessa on tosin enemmän havainnollistavia piirroksia, mutta aihe on rajatumpi ja sikäli pitkästyttävämpi. Ihmeotukset toivat minulle enemmän ja kattavampaa tietoa Pottereiden taikamaailmasta, joka on samaan aikaan kaukana ja lähellä tuntemaamme maailmaa ja sen luontoa.

Huispauksessa pidin kohdasta, jossa kerrottiin siepin kehityksestä, joka linkittyy Ihmeotuksiin – joskin melko makaaberilla tavalla. Huvituin myös siitä, miten Rowling onnistuu pienillä kuvauksilla ja jopa piilotetun ironiseen äänensävyyn kuvaamaan taikamaailman tapojen kautta myös jotain meidän jästien maailmasta: Aina, kun huispauksen sääntöihin tehtiin historian saatossa muutoksia, urheilulajin fanit olivat ehdottomasti sitä mieltä, että koko laji oli pilattu ja mellakoivat heitellen milloinkin asiaan kuuluvia esineitä. Ei tarvitse kuin vilkaista some-keskustelua milloin mistäkin aiheesta todetakseen, että tämä tapa taitaa kuulua meidän ihmisten perusluonteeseen, olimme velhoja tai jästejä.

Huispauksen painoksessa oli myös sattunut erhe, jossa kirjan loppuun oli painettu kaksi kertaa sama tekstikappale. Molempien sijoittelu on hieman outo. Kyseessä on ymmärrettävä inhimillinen virhe, joka ei kuitenkaan pilannut lukukokemusta mutta kielii kenties painoksen kiireellisyydestä, kun se on livahtanut ohi kustantajan silmien.

Kirjasten kansimateriaali ei varsinaisesti miellytä: liukkaat ja kiiltävät kannet tekevät kirjasta halvan oloisen ja vähentävät teosten maagista tunnelmaa. Kirjasiin olisi voitu mielestäni lisätä kuvia ja piirroksia, ja kannet olisi voitu tehdä koviksi ja vähän vanhahtaviksi – sellaisiksi, joiden todella voisi kuvitella löytyvän Tylypahkan kirjastosta. Toki uusintapainoksia on tehty vuosien varrella, joten kommentti koskee näitä omia vihkosiani.

Ihmeotuksiin pohjautuen on tehty tähän päivään mennessä jo kaksi elokuvaa, joista en itse ole nähnyt kumpaakaan. Onko joku lukijoistamme nähnyt elokuvat? Kuulen mieluusti, ovatko ne katsomisen arvoisia. Hypeä ne ovat ainakin kartuttaneet.

Lukuhaasteessa sijoitan molemmat teokset kohtaan 14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi. Lisäksi molemmat sopisivat kohtiin 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja ja 47. Kirjassa on alle 100 sivua.