Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Elina)

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja

Tammi 2011

226 sivua

suom. Helene Bützow

Alkuteos: Nocturnes. 2009.

Nobel-voittaja Kazuo Ishiguron Yösoittoja on viiden novellin kokoelma. Olen lukenut Ishigurolta aiemmin romaanin Pitkän päivän ilta, josta nautin kovasti. Helmetin lukuhaasteessa ajattelin sijoittaa kirjan kohtaan 42. kirjailijan nimi viehättää sinua, koska onhan Kazuo Ishiguron nimi varsin kaunis. Muita kohtia, joihin kokoelman voisi mahdollisesti sijoittaa ovat: 7. Kirja kertoo paikasta jossa olet käynyt (Lontoo), 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan (kaksi novelleista sijoittuu Isoon-Britanniaan) ja 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Yösoittoja kietoutuu musiikkiteeman ympärille. Sen novelleissa ovat päähenkilöinä niin italialaisella aukiolla olevat soittajat kuin entiset iskelmätähdet. Kaikki novellit käsittelevät jollakin tavalla musiikkia, mutta kokoelmassa kaikuvat myös muut aiheet.

Kokoelman avausnovellissa Iskelmähurmurissa puolalainen katusoittaja Jan törmää italialaisella piazzalla entiseen muusikkoon Tony Gardneriin, joka sattui olemaan hänen äitinsä suosikki. Tony pyytää Jania säestämään itseään kitaralla, kun hän on menossa laulamaan serenadia vaimolleen Lindylle. Tony ja Lindy ovat matkan jälkeen aikeissa erota, joten lopulta lukijan pohdittavaksi jää mikä merkitys serenadilla on. Jan ainakin tuntuu pettyvän siihen, millainen hänen äitinsä suuri idoli todellisessa elämässä on.

Come Rain or Come Shine kertoo Raysta, joka lähtee Lontooseen hyvien ystäviensä Charlien ja Emilyn luokse aikeenaan yöpyä siellä jonkin aikaa. Lontoossa hän joutuukin yllättäen selvittelemään pariskunnan välejä, koska heillä on ollut iso riita. Charlie lähtee työmatkalle ja Emily vaikuttaa vain häiriintyneeltä kun Ray tulee kylään juuri nyt. Huumoria ei puutu, kun Ray alkaa peitellä jälkiään luettuaan Emilyn muistikirjaa. Novelli on paitsi koominen niin myös monitulkintainen. Jäin miettimään, miksi juuri Ray laitetaan ratkomaan pariskunnan välejä ja tuntuu kuin Charlie jättäisi jotakin tärkeää kertomatta. Tilanne, johon Ray tahtomattaan joutuu, on hieman absurdi.

Malvern Hills -novellissa kertoja pakkaa Lontoossa tavaransa ja muuttaa tekemään musiikkia siskonsa Maggien luon Malvern Hillsiin. Hän tekee töitä sisarensa kahvilassa ja törmää siellä erään kerran sveitsiläiseen pariskuntaan Tiloon ja Sonjaan. Tilo ja Sonja ovat myös muusikoita, jotka ovat kierrelleet ympäri Eurooppaa ja nyt heidän tiensä on johtanut tuonne samoille vuorille. Tilon ja Sonjan välit ovat myös kummalliset ja kenties heidänkin tiensä ovat erkanemassa. Musiikki sen sijaan tulee tässä novellissa esille enemmän kuin edellisessä.

Nimikkonovelli Yösoittoja tuo uudelleen esiin ensimmäisessä novellissa esiintyneen Lindyn, joka on juuri eronnut miehestään ja asuu nyt hienostohotellissa Hollywoodissa kauneusleikkauksen jälkeen. Siellä häneen törmää saksofonisti Steve, joka on niinikään ollut plastiikkakirurgin leikkauksessa ja toivoo nyt uransa lähtevän nousuun uuden uljaan ulkomuodon voimin. Steven vaimo on jättänyt tämän toisen miehen takia ja Steve kai toivoo vaimonsa palaavan leikkauksen jälkeen. Novellissa nämä kaksi vierekkäisissä huoneissa asujaa kohtaavat ja seikkailevat öisessä hotellissa aamutakkisillaan ja kasvot paketoituina leikkaustensa jälkeen. Tähän novelliin viittaa myös kokoelman kansikuvitus. Novelli on kaikkinensa varsin mainio, kun kuvittelee nuo kaksi hahmoa haahuilemaan öiseen hotelliin ja keskustelemaan muusikon urastaan ja ulkonäköpaineistaan. Yösoittoja on mielestäni kokoelman parhaita.

Sellisti-novellissa taas palataan jälleen samalle italialaiselle aukiolle mistä kokoelma lähti liikkeelle. Tällä kerralla unkarilainen Tibor saa sellonsoitonopettajakseen amerikkalaisen naisen. Nainen opettaa Tiboria iltapäivisin hotellihuoneessaan. Tibor soittaa ja hän kuuntelee. Jossakin vaiheessa Tibor alkaa ihmetellä, missä on naisen oma sello - onhan hän kertonut olevansa varsinainen virtuoosi. Lopulta selviää, ettei nainen itse ole soittanut lainkaan vuosikausiin. Heidän tiensä eroavat kun naisen tuleva aviopuoliso löytää hänet Italiasta, jonne hän on lähtenyt kertomatta tarkkaa sijaintiaan.

Musiikkiteema kaikuu novellien halki, on jazzia, vanhoja levyjä, saksofoneja ja selloja, sellaista hurmaavan tuntuista letkeyttä. Toisteisuus tulee ilmi monella tavalla. Novelleissa on niin samoja henkilöhahmojakin (Lindy Gardner aivan kirjaimellisesti, torisoittajat yleisemmällä tasolla) kuin paikkojakin (italialainen katuaukio, hotellihuoneet). Ajan kulumista kuvataan novelleissa viehättävällä ja haikealla tavalla. Esimerkiksi Iskelmähurmurissa Lindyn ja Tonyn on vain nyt aika erota ja Come Rain or Come Shine taas kuvaa ajan kulumista ystävyyssuhteessa, sitä miten musiikki ei enää olekaan ystäviä yhdistävä tekijä.

Jokaisessa novellissa käsitellään myös avioeron tai eron teemoja. Useimmat tarinoista joko päättyvät eroon tai jonkinlaiseen keskeneräisyyteen. Erot eivät kuitenkaan tunnu haittaavan henkilöhahmoja lainkaan, sen sijaan eroaminen tuntuu vain kuuluvan osaksi elämää ja sen voi tehdä sopuisasti. Tony ja Lindy ovat esimerkiksi vain päättäneet, että tämän matkan jälkeen he eroavat eikä eron katkeruus, mikäli sitä on, tule esille. Yösoittoja kokonaisuudessaan toi mieleeni, kenties teemojensa vuoksi, Truman Capoten Aamiaisen Tiffanylla, vaikka Ishiguro monessa kohdin kyllä pitää amerikkalaisia hieman pilkkanaan. Toisaalta taas brittiläisyytensä ja tietynlaisen haikeutensa takia teoksella on mielestäni yhtymäkohtansa myös Ian McEwanin tuotantoon.