Sami Sillanpää: Keskellä virtaa Kongo

Pakko myöntää – olin alkuun hieman skeptinen kun lukupiirin kirjaksi valikoitui tietokirja, joka kertoo Kongosta. Kuuliaisena kuitenkin kävin ostamassa oman kappaleen kirjakaupasta, ja yllättäen tempauduinkin aivan täysin kirjan vietäväksi Kongojoen tropiikkiin. Sami Sillanpään Keskellä virtaa Kongo onkin varmasti yksi vuoden parhaista (tieto)kirjoista ja lukuelämyksistä, lämmin suositus tälle!

Sami Sillanpää on Helsingin Sanomien toimittaja, ja hän lähti Kongoon viime vuoden lokakuussa aikomuksenaan matkata pitkin Kongojokea. Puhuttaessa Kongosta tarkoitetaan Kongon demokraattista tasavaltaa (entistä Zairea tai Belgian Kongoa) erotuksena pienemmästä Kongon tasavallasta (entisestä Ranskan siirtomaasta). Mukana matkallaan Sillanpäällä on kongolainen ystävänsä Victor Anasa. Hän tutustui Victoriin ollessaan kirjeenvaihtajana Kongossa, kun Victor toimi hänen tulkkinaan. Matka Kongojoella on heidän yhteinen unelmansa. Lisäksi matkassa on Sillanpään ystävä Liselott Lindström, joka on Keniassa työskentelevä freelance-toimittaja. Yhdessä he lähtevät proomun kyytiin joelle ja myöhemmin matka jatkuu pienemmillä kanooteilla ja veneillä virtaa pitkin.

Matka alkaa Kisanganista ja jatkuu yli tuhat kilometriä aina monien kommelluksien kautta Mbandakaan ja sieltä lentäen pääkaupunki Kinshasaan asti. Alkuun matkataan tavaraproomulla, joka ei ole matkustaja-alus. Siitä huolimatta proomun aidaton kansi on täynnä matkalaisia. Matkan aikana tutustutaan niin proomulla matkustaviin matkalaisiin kuin matkan varren kylissä asuviin ihmisiin ja ennen kaikkea Kongon kulttuuriin ja elämään. Kongojoki edustaa kongolaisille kaikkea – se on tapa matkustaa eteenpäin kohti parempaa elämää. Proomulla matkaavat niin toiseen joukkueeseen siirtyvä jalkapalloilija, perheensä kanssa muuttava perheenäiti kuin äitiään etsivä teinipoika. Kirjan henkilöiden kohtalot ovat uskomattoman tuntuisia eikä aina välillä uskoisi kaiken olevan tottakaan. Kuitenkin he jaksavat aina odottaa parempaa huomista ja ovat iloisia. Rumba raikaa joka ilta. 

Kirjan kieli on upeaa – Sillanpää kirjoittaa todella kiinnostavaa ja onnistunutta tekstiä ripotellen väleihin Kongon historiaa ja kertoen jännittävästi matkastaan. Kirja on vetävästi kirjoitettu ja sitä lukee sen vuoksi vauhdilla. Sillanpään lehtimiehen tausta näkyy, sillä teksti tuntuu kovin luontevalta. Välillä ajattelikin lukevansa vain todella pitkää lehtiartikkelia, mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Luen suht vähän tietokirjallisuutta, minkä vuoksi tähän kirjaan tarttuminen arvelutti, mutta tällainen matkakertomusta ja historiaa onnistuneesti yhdistelevä teos oli mainio tapaus.

Keskellä virtaa Kongo on siis paitsi matkakertomus myös kertomus Kongosta itsestään. Kongon historia onkin todella mielenkiintoista. En tiennyt Kongosta juuri mitään etukäteen, vaikka ehkä olisi ollut syytä? Kirjan luettuani huomaan, että paljon asioita on lakaistu pimentoon mitä tulee länsimaiden Afrikan sortamiseen. Kongokin on vain "löydetty" ja otettu sen jälkeen haltuun. Kongon historia on täynnä hurjia ja suuria käänteitä, joissa esimerkiksi Belgialla on iso rooli. Afrikka on leimattu kaunokirjallisuudessa salaperäiseksi ja mustaksi, pimeäksi Kongoksi. Tähän on vaikuttanut kaiketi eniten Joseph Conradin vuonna 1902 ilmestynyt romaani Pimeyden sydän, jota en ole lukenut, mutta ehkä kaikille tuttu esimerkki Kongosta on Tarzanin kotiseutuna. Kirjallisuudessa Afrikan pimeyden kuvaus on jatkunut kauan. Esimerkiksi kesällä lukemassani Agatha Christien dekkarissa Vuoksi ja luode kuvataan Afrikkaa pimeänä paikkana, missä erään päähenkilön aviomies on kuollut. 

Lisäksi aivan iholle tulee Kongon nykyinen heikko asema ja köyhyys. Se, miten kongolaiset eivät ole koskaan saaneet eivätkä vieläkään saa itselleen mitään luonnonvaroistaan vaan joku muu vetää jatkuvasti välistä. Lukiessa myös Kongojoen kuumuuden melkein tuntee ihollaan. Kirja on täynnä kiehtovia kohtaloita ja hurjia tarinoita, joita Sillanpää sivuaa matkallaan. Tuntuu hämmentävältä ajatella, että lokakuussa 2020, kun itse pelkäsi Suomessa koronavirusta, on maailmassa ollut samaan aikaan paikka, jossa koronasta ei ole koskaan kuultukaan ja missä sitä ei turhaan edes kannata pelätä, kun on ebolaa ja malariaa ja vaikka mitä muuta todellisempaa omassa kuplassa. Suosittelen siis lämpimästi nojatuolimatkaa Kongojoelle tämän teoksen parissa.

Helmet-lukuhaasteessa Keskellä virtaa Kongo sopii mm. kohtiin 4. joku kertoo kirjassa omista muistoistaan, 9. kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella, 11. kirja kertoo köyhyydestä, 23. kirja jota luet ulkona, 34. kirjassa tarkkaillaan luontoa ja 49. kirja on julkaistu vuonna 2021.

Sami Sillanpää: Keskellä virtaa Kongo. HS-kirjat 2021. 168 sivua.