Julia Quinn: Salainen sopimus (Bridgerton #1)

Lankesinpa minäkin Bridgertonin houkuttelevaan maailmaan. Olen lukenut nyt kolme osaa, mutta kirjoitan vasta nyt ensimmäisestä Salainen sopimus – ja voin sanoa, että se on tähän mennessä sarjasta inhokkini. Kirjoitus ja hahmokuvaukset (ja -kehitys) ovat kömpelöitä ja jopa turhauttavia. Jokin tässä kuitenkin vetoaa ja katsoin perään tv-sarjankin.

Olen oikeastaan hieman hämmentynyt Bridgertonin tenhosta: kirja- ja tv-sarja ovat kummatkin jopa aika tyhjänpäiväisiä eivätkä edes kovin hyviä, mutta jokin tuossa maailmassa vetoaa. Elina kirjoitti juonesta jo aiemmin tänä vuonna, mutta tiivistyksenä: Bridgerton-sarja keskittyy jokaisessa kirjassa yhteen sisarukseen kerrallaan Bridgertonin sisaruskatraasta 1800-luvulla. Salaisessa sopimuksessa neljäs sisaruksista Daphne yrittää löytää itselleen sulhasta, mutta vanhemmat veljet pelottelevat ehdokkaat pois – kunnes kuvioihin astuu vanhimman veljen Anthonyn ystävä Simon, joka sopivasti on tuore herttua.

Simonilla on omat taakkansa (daddy issues) eikä hän halua naimisiin, joten hän ja Daphne teeskentelevät olevansa rakastuneita, jotta kateelliset kosijat ympäröisivät Daphnen ja Simon puolestaan saisi olla rauhassa seurapiirien räpsyripsiltä ja näiden sinnikkäiltä äideiltä. Kyllähän se tiedetään, miten siinä käy, ja pakkaa sekoittaa tuntemattomaksi jäävä Lady Whistledown, jonka seurapiirisanomat kertovat aina uusimmat juorut ja spekuloinnit.

Ensimmäisestä kirjasta on tehty tosiaan myös Netflixiin tv-sarja, joten kirjoitan molemmista lyhyesti sanasen.

Kirjassa tunteet kuumenevat

Olen Elinan kanssa samaa mieltä, että juonikuvio on varsin kulunut ja kliseinen, eivätkä hahmot kehity juurikaan. Kirja on kuin kepeä yhdistelmä Jane Austenia ja Gossip Girliä – mutta Austeniin en lähtisi tätä paljoa pidemmälle vertaamaan, sillä siinä, missä Austen kommentoi aikansa seurapiirejä varsin terävin kynänkääntein, Bridgerton yksinkertaisesti vain pyrkii viihdyttämään.

Häkellyin myös kirjan siekailemattomista seksikuvauksista, mutta seuraavissa kirjoissa osasin jo odottaa niitä, enkä enää pöyristynyt. Eivät ne muutoin mitenkään ihmeellisiä ole, ja oikeastaan ne ovat hyvin kliseisiä ja heteronormatiivisia kuvauksia seksistä, mutta yllätyin, sillä luulin lukevani perinteisen viatonta nuortenkirjaa. Oikeastaan on hienoa, että nuorille kuvataan seksiä ja kannustetaan siten seksipositiivisuuteen, mutta jos tämä on romaanin tarkoitus, voisi seksikuvauksia tuoda vähän maan pinnalle. Erityisten naishahmojen kannalta kuvaukset ovat niin suoraviivaisia ja yksinkertaisia, ettei niitä voi parhaimmassakaan tapauksessa kuvata realistisiksi. Tosin alkuteos on kirjoitettu 20 vuotta sitten, joten ehkä odotan kirjalta tässä mielessä liikoja. :D

Mutta onhan tämä fiktiota ja eräänlaista aikuisten satua, joten antaa olla. Mukana on kuitenkin eräs Daphnen eettinen valinta, joka menee itseltäni aivan yli hilseen ja saa minut tasa-arvon nimissä raivon partaalle kasinaismoralistisuudessaan. Lisäksi tätä valintaa ei käsitellä siten kuin sitä pitäisi käsitellä vaan se ohitetaan aivan liian kevyesti. Tästä syystä kirja sai minulta Goodreadsissa vain kaksi tähteä.

Erityisesti tässä ensimmäisessä osassa minua ärsytti varsinkin hahmokuvaus. Jokainen hahmoista vaikuttaa olevan jatkuvasti joko raivon tai intohimon kourissa. Anthony haluaa jatkuvasti pamauttaa jonkun naamaa tai kuristaa milloin ystävänsä ja milloin siskonsa, eivätkä Simon ja Daphne ole paljoa parempia. Lisäksi Simon ei kykene katsomaan edes Daphnen hymyä ilman intohimon tulvaa: herttaista, mutta ota nyt hyvä mies itseäsi niskasta kiinni.

Lisäksi osa humoristisiksi tarkoitetuista kohtauksista lähinnä ärsyttävät, ja osa kuvauksesta on jopa ristiriitaista. Daphne samaan aikaan jotenkin tietää ja ei tiedä, mitä hääyönä tapahtuu – hänen tietoutensa määrä tuntuu riippuvan siitä, miten hyvin se istuu kulloinkin kirjailijan tarpeisiin. Mielenkiintoista kyllä, en ole kohdannut samoja ongelmia aivan samassa määrin muiden osien kanssa.

TV-sarjassa on tehty erilaisia valintoja

TV-sarja noudattelee kirjaa osittain mutta siinä on myös paljon aivan uutta ja keksittyä – ja aivan turhaa. Seksikuvaukset eivät ole yhtä graafisia, mutta sen sijaan Simon antaa Daphnelle itsetyydytysvinkkejä ja sillähän homma hoituu (eli mies kertoo kahdella lauseella mitä voisi tehdä eikä aikuisuuden kynnyksellä oleva täysin tietämätön nuori nainen näemmä muuta tarvitse – voi jessus). Tällaista kohtausta ei kirjassa onneksi ole.

Simonin näkökulma jää mielestäni tv-sarjassa vielä huterammaksi kuin kirjassa. Elinan tavoin en itsekään täysin ymmärrä kirjassa Simonin käytöstä ja ihan järjetöntä itsepäisyyttä. Itse asiassa Simon ja Daphne ovat molemmat niin rasittavia hahmoja, että ansaitsevat toisensa. TV-sarjassa on sama juttu, mutta Simonin motiivit jäävät mielestäni vielä enemmän hämärän peittoon, mikä voi hämmentää katsojaa, jos ei ole lukenut kirjaa.

Kaikkiaan TV-sarja on mielestäni vielä huonompi kuin kirja, mutta jostain syystä se tuli silti katsottua aika nopeasti läpi. Osa kohtauksista ja käänteistä on sanalla sanoen aivan turhia ja järjettömiä sekä hahmonkehitys on huonoa, mutta tästä kaikesta huolimatta sekä kirjaa ja sarjaa ahmii vauhdilla. Quinn ja Netflix onnistuvat joka tapauksessa luomaan maailmaan omanlaisensa tunnelman, joka tuntuu kantavan romaanin/sarjan ulkopuolelle. Pidän Elinan tavoin myös Lady Whistledownin kertojaäänestä tv-sarjassa, jossa se kuuluu enemmän kuin kirjasarjassa, sekä valinnasta kuljettaa useampaa juonikuviota kerralla sen sijaan, että keskityttäisiin vain Daphneen ja Simoniin.

Mainittakoon loppuun vielä, että pidän Netflixin sarjan kohutusta päätöksestä valita näyttelijöitä eri etnisistä taustoista myös tärkeisiin rooleihin. Se herättää katsojan (ainakin minut) tarkastelemaan omia oletuksiaan maailmasta ja miettimään, miten asiat voisivat olla. Tähän ratkaisuun annetaan sarjassa myös syy – hatara ja epäjohdonmukainen sellainen mutta syy kuitenkin – joten katsojan ei tarvitse puhista itsekseen valintojen epärealistisuutta. Kyseessähän on vaihtoehtoinen historia jo ihan pukuvalintoja ja värejä myöten.

Lukuhaasteessa sijoitan Salaisen sopimuksen kohtaan 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan. Lisäksi se sopisi kohtiin 3. Historiallinen romaani; 6. Kirja kertoo rakkaudesta; 14. Kirja on osa kirjasarjaa; 16. Kirjassa eletään ilman sähköä ja 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu.

Julia Quinn: Salainen sopimus (Bridgerton #1). Tammi 2020. 360 sivua / 12h 18min (äänikirja). Lukija: Anniina Piiparinen. Suomentanut: Laura Liimatainen. Alkuteos: The Duke and I (2000).