Tove Jansson: Kesäkirja

 
Vielä on kesää jäljellä – ainakin tänään oli. Helsingissä on ollut kaunis aurinkoinen ja kesäisen lämpöinen päivä, joten Tove Janssonin Kesäkirja sopii aivan hyvin tämän päivän postaukseen. Kenties huomenna alkava syyskuu tuo mukanaan viileneviä syysiltoja, jolloin voi käpertyä sohvannurkkaan teekupin kanssa kynttilöiden valossa lueskelemaan. Syksy onkin itselleni se mieluisin vuodenaika, mutta Janssonin maalailema kesä on ihanan nostalginen ja raikas myös. Varmasti kaikki suomalaiset, jotka ovat ikinä käyneet millään mökillä, voivat jollain tapaa samastua Janssonin Kesäkirjan maisemiin ja tunnelmaan.

Kesäkirja kertoo Sophiasta, joka viettää kesäänsä isoäidin ja isän kanssa saaristomökillä. Välillä joku tulee kylään, kerran käydään naapurissa, soudellaan, tutkitaan lähellä olevaa luontoa, telttaillaan, katsellaan merta ja sen elämää, keskustellaan kaikesta ja nautitaan kesästä. Eräänä kesänä on kova myrsky, ja se kesä aina muistetaan siitä myrskystä. Lopulta aina tulee elokuu, ja mökki siivotaan, tavarat laitetaan talviteloille ja aletaan odottaa seuraavaa kesää. Pienoisromaani on jaettu lyhyisiin lukuihin, joissa kesänviettoa kuvataan harppoen aina kesästä ja hetkestä toiseen, ainoastaan kesän tunnelma viipyilee kaikissa luvuissa. 

Kovin paljon ei tapahdu, mutta pinnan alla kuohuu ja Sophia kasvaa, ymmärtää koko ajan yhä enemmän elämästä. Sophian ja isoäidin keskustelut ovat herkullista luettavaa, ne avaavat niin vanhuksen kuin lapsenkin elämänkuvaa ja ajatuksia. Sophian ja hänen isoäitinsä välit ovat lämpimät. Välillä kiukuttaa, välillä ei huvita puhua, toisinaan kaikki on hyvin, se kaikki kuuluu elämään. Uskoisin, että Kesäkirjasta saa vielä enemmän irti seuraavilla lukukerroilla, tämä on nimittäin kirja, jonka pariin uskoisin palaavani tulevina kesinäkin.

Kesäkirjan lumo on juuri nostalgisen kesän kuvauksessa. Jansson onnistuu kuvaamaan kesään olennaisesti  kuuluvia asioita ja luonnon kiertokulkua, jotka lukija pystyy tunnistamaan. Etenkin nautin merellisyyden tunnusta, jonka Jansson tavoittaa aina yhtä ilahduttavalla tavalla. En kuitenkaan lumoutunut aivan varauksetta, vaan jotenkin pidän silti enemmän Janssonin maagisemmasta puolesta ja Muumilaakson asukkaista, joita ei sido ihmisyys ja realismi. Kesäkirja on nopealukuinen ja kesälukemisena vailla vertaa, seuraavaksi taidan tarttua kuitenkin taas Muumi-kirjoihin.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Kesäkirjan kohtaan 45. kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Tove Jansson: Kesäkirja. Wsoy 1973/2017. 154 sivua. Suomentanut: Kristiina Kivivuori. Alkuteos: Sommarboken. 1972.