Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset (Elina)

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset

Otava 2018

368 sivua

suom. Jaana Kapari-Jatta

Alkuteos: Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow. 2017.

Jessica Townsendin esikoisteosta Nevermooria on tituleerattu uudeksi Harry Potteriksi ja sen vuoksi se myös kiinnitti huomioni. Luen vain vähän fantasiaa, Potterit ovat poikkeus sääntöön, mutta Nevermoorin maailmassa viihdyin lopulta oikein hyvin. Ennakko-odotukset olivat korkeat, mutta teos lunasti odotuksensa. 

Nevermoorin päähenkilö on teoksen nimessäkin mainittu Morrigan Korppi. Hän on epäonnekseen syntynyt ajan ehtoona, eli viimeisenä päivänä, joten hänen yllään on kirous. Morrigania syytetään aiheuttajiksi kaikkiin onnettomuuksiin tai epäonnisiin sattumiin, joita kaupungissa tapahtuu ja kirottujen lapsien on myös määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään, joka on Morriganilla juuri edessä. Morriganin kuitenkin pelastaa täpärästi kuolemalta Jupiter Pohjoinen, omituinen hotellinomistaja kaupungista nimeltään Nevermoor. Jupiter salakuljettaa Morriganin Nevermooriin ja sysää hänet Meineikkaan Seuran pääsykokeisiin. Morrigan on juuri täpärästi pelastunut kuolemalta ja seuraavaksi hänen pitää osallistua mitä merkillisimpiin koetuksiin mitä merkillisemmässä kaupungissa. Morrigania huolettaa, miten hän selviää viimeisestä näyttökoetuksesta, kun hänellä ei tunnu olevan mitään erityiskykyä, toisin kuin muilla ehdokkailla. 

Morriganissa on toki paljon samaa kuin Harry Potterissa. Morriganin äiti on kuollut eikä hänen isänsä juuri tästä välitä vaan on kiinnittänyt huomionsa uuteen vaimoonsa, joka odottaa perheenlisäystä. Morrigan napataan omasta tutusta maailmastaan Nevermooriin, joskin Morriganin maailma on lähtökohdiltaan jo taianomainen poiketen Potterien jästimaailmasta. Lisäksi Morriganilla, kuten Harrylla, tuntuu olevan vielä jokin erityistaito, josta he eivät vielä tiedä. Jupiter käyttäytyy romaanissa aivan kuten Albus Dumbledore konsanaan - jättää paljastamatta ehdokkaalleen tärkeitä tietoja. Lisäksi Nevermoorin lapsia pelottaa kummallinen Meinioseppä, jonka huhutaan aiheuttaneen ongelmia meitrolinjalla, mitenhän on, kuulostaa häneltä-joka-jääköön-nimeämättä. Ja tietysti käännöstyökin varmasti vaikuttaa, teoksenhan on kääntänyt Potterienkin käännöstyöstä vastannut ja aina ihailtavan taitava Jaana Kapari-Jatta.

Toisaalta en kokenut samankaltaisuuksia kuitenkaan taakaksi. Kun pääsee yli ajatuksesta, että teos muistuttaa paljon Pottereita, niin lopulta tämä oli kuitenkin hyvin viihdyttävä lukukokemus ja nopealukuinenkin, vaikka omaa lukemistani kyllä häiritsi se, että jouduin kesäloman väliintulon takia palauttamaan romaanin välillä kirjastoon ja jatkamaan sitä myöhemmin. Tuntui heti jotenkin kotoisalta uppoutua Jupiterin omistaman hotelli Deukalionin maailmaan, jossa huoneet muuttavat muotoaan, Sauhubaarissa leijailee milloin  mikäkin ihana tuoksu, jättimäinen kissa Fenestra vartioi aulaa ja joulupöydässä on kaikkea mitä kuvitella saattaa. Henkilöhahmot on rakennettu huolellisesti: erikoislaatuinen ja rohkea Morrigan, kummallinen Jupiter, Jupiterin hieman ärsyttävä veljenpoika Jack, jättiläiskissa Fen, sekä Morriganin rämäpäinen ystävä Pihlaja, joka on myös ehdokkaana koetuksissa. Lämpimästi suosittelen romaania muillekin kuin nuorille. Seuraavaksi lukuun kirjastosta jo lainattu sarjan toinen osa.

Lukuhaasteessa romaani sopii mm. kohtiin 25. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut, 29. kirjassa nähdään unia sekä 30. kirjan kannessa on kaupunkimaisema.