Pidin kovasti Thomas Taylorin fantasiatrilogian avausosasta. Malamanteri sijoittuu Britannian rannikolle Aaverannan kaupunkiin, jossa talvisina päivinä hiekkaranta kietoutuu merisavuun, ja usvan laitamilla kiertelee outoja hahmoja, ja toisinaan mereltä huutaa kova tuuli – vaan onko se tuuli vai merihirviö malamanteri?
Romaanin päähenkilö on Herbert Sitrus, Hotelli Vanhan Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitaja. 12-vuotias Herbert (tai Herbie) on vähän sattumalta joutunut hommaansa, mutta hän pitää työstään. Eräänä päivänä hänen toimistoonsa ryntää hätääntynyt tyttö Orvokki Parma, joka etsii kaksitoista vuotta sitten kadonneita vanhempiaan. Orvokin perässä hiippailee outo ja pelottava mies eikä Herbie ole lopulta aivan varma voiko Orvokkiin luottaa. Kirja-apteekista Orvokki saa luettavakseen merihirviö Malamanteria käsittelevän teoksen, ja hänelle selviää, että hänen isänsä tutki samaa aihetta ennen katoamistaan.
(Sivupolkuna vielä: voisiko kirja-apteekkeja saada myös tänne, kiitos? Jenny Hanniverin kirja-apteekissa asiakas saa mekaaniselta merenapinalta kirjareseptin ja pääsee kauppaan etsimään kirjaa, jonka merenapina on hänelle määrännyt. Huikeaa!)
Herbie ja Orvokki ajautuvat malamanteria etsiessään siis varsinaiseen seikkailuun ja romaani on pullollaan kutkuttavia juonenkäänteitä. Romaani oli oikein sopiva aikuislukijallekin, ja kovin nopealukuinen tiiviin tahtinsa vuoksi. Ainoa kritiikkini romaanille onkin, että se olisi voinut olla pidempi – siten myös henkilöhahmoja ja tarinan maailmaa olisi voinut pohjustaa vielä enemmän.
Takakannessa siteerataan The Timesin kriitikkoa Alex O'Connellia, jonka mukaan "Malamanteri ei jäljittele J. K. Rowlingia". Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Taylorin maailma on omanlaisensa, mutta se on aivan yhtä kiehtova kuin Rowlinginkin. Enemmän mieleeni tuli merellisten teemojen vuoksi Pirates of the Caribbean -elokuvien maailma. Pidin sarjan ensimmäisestä elokuvasta aikoinaan kovastikin, ja tässäkin romaanissa juuri tuo merellisen kaupungin kuvaus on sen parasta antia. Taylor kuvaa valtavan hienosti (ja todentuntuisesti) merenrantakaupunkia. Itse asun myös meren äärellä ja ihailen merta päivittäin, joten koin tämän Aaverannan kaupungin senkin vuoksi todella kiehtovana.
Koska pidin tästä romaanista nyt aikuisena näin paljon, niin voin varmasti sanoa, että lapsena olisin suorastaan rakastanut tätä! Jossain vaiheessa vielä kuvittelin, etten edes pidä muusta fantasiasta kuin Pottereista... Seuraavaksi lähtee minulla lukuun Malamanterin jatko-osa Gargantis!
Helmetin lukuhaasteessa Malamanteri sopii ainakin kohtiin 9. kirjailijan etunimi ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella, 14. kirja on osa kirjasarjaa, 20. kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen, 29. kirjan henkilön elämä muuttuu, 32. kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa, 37. kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa ja 38. kirja on käännetty hyvin.
Thomas Taylor: Malamanteri. Wsoy 2020. 298 sivua. Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta. Alkuteos: Malamander. 2019.
Kommentit
Lähetä kommentti