Paljon melua kirjoista

Niina With: Joko taas, Stella Myllylahti 2014 219 sivua Olin ehtinyt ilmeisesti jo unohtaa, ettei Niina Within edellinen Stella-romaani Taisit narrata, Stella  ollut mielestäni kovinkaan tasokas. Siitä huolimatta nappasin kirjaston hyllystä mukaani seuraavan osan. Hyviä uutisia: pidin tästä osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Tässä osassa vajaa kolmikymppinen Stella seurustelee naapurinsa Markuksen kanssa ja hänen toilailunsa ja valehtelunsa liittyvät lähinnä työkuvioihin sekä blogimaailmaan - toimii jostakin syystä huomattavasti paremmin. Stella on päättänyt lopettaa valehtelun aivan kokonaan, mutta kas kummaa, hänellä on supertylsää kun poikaystävä matkustelee lentäjän työnsä vuoksi ympäri maailmaa ja hän itse istuskelee illat kotosalla. Niinpä hän päättää perustaa blogin - vaan mistäpä aiheesta sen perustaisi, jotta saisi tarpeeksi lukijoita. Stella kokeilee ruokablogia, kirjablogia ja mokablogia eikä mikään tunnu luonnistuvan. Sitten hän naputtelee bloginsa esittely...

Robert Galbraith: Pahan polku Otava 2015 423 sivua Alkuteos: Career of Evil . 2015. suom. Ilkka Rekiaro Tässä kirja, jonka markkinointi meni itseltäni täysin sivu suun. Käsittääkseni romaani ilmestyi jo viime vuoden joulun alla joulumarkkinoille, mutta jäi minulta täysin huomaamatta (ja näin myös toivomatta joululahjaksi). Nappasin romaanin kirjakaupasta mukaani helmikuussa (aivan!) ja luin ensimmäiset viitisenkymmentä sivua hiihtolomalla. Silti sain romaanin kokonaan luettua vasta kesäkuun lopussa... Tästäkin voi jo päätellä, ettei kyseessä ole mielestäni tämän sarjan parhaimpiin kuuluva romaani ollenkaan. Lontoolaisen yksityisetsivän Cormoran Striken sihteeri Robin Ellacott saa lähetiltä omituisen ison paketin ja sisältä paljastuu naisen irti leikattu jalka. Tästä alkaa Cormoranin ja Robinin uusin seikkailu. Valitettavasti jo tuon jalan ilmestyminen postissa herätti tässä lukijassa hyvin epämiellyttäviä tunteita. Koko romaanin ajan lukiessa oli hieman kuvottava olo ka...

Tommi Kinnunen: Lopotti Wsoy 2016 364 sivua Ensinnäkin: pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta. Talouteemme on edellisen postauksen jälkeen  muuttanut koiranpentu, joka laittoi kerralla kuviot uusiksi - myös lukemisen suhteen. Rauhallisille lukuhetkille ei ole juurikaan ollut aikaa, mutta eiköhän tilanne taas palaudu pikkuhiljaa. Viimeisen parin viikon aikana olen ehtinyt lukea muutaman kirjan, niistä kuitenkin lisää myöhemmin. Nyt vuorossa Tommi Kinnusen uutuusromaani. Lopotti jatkaa, tai pikemminkin syventää, Kinnusen esikoisromaanin Neljäntienristeyksen tarinaa. Tämä teos keskittyy Neljäntienristeyksestä tuttuihin Helenaan ja tämän veljenpoikaan Tuomakseen. Sokea Helena lähetetään nuorena Helsinkiin sokeainkouluun ja lähtö tutusta perheympäristöstä jättää nuoreen tyttöön syvän haavan, joka ei tahdo umpeutua. Helena kuitenkin jää Helsinkiin, oppii elämään ihmisten, autojen ja teiden keskellä kaupungissa ja tutustuu Kariin. Helenan veljenpoik...

Susanna Clarke: Jonathan Strange & herra Norrell WSOY 2005 793 sivua Suom. Helene Bützow Alkuteos: Jonathan Strange & Mr Norrell . 2004.   Johan on vierähtänyt tovi viime kerrasta. Lähes 800-sivuisen kirjan lukeminen kesken kiivaimman gradupyörityksen ei kenties ollut se fiksuin valinta, mutta ainakin Jonathan Strange & herra Norrell (tästä eteenpäin Jonathan Strange ) on viimein luettu. Edellisessä kirjoituksessani romaanista Hiljaisuus soi h-mollissa mainitsin teoksen levänneen vuosia hyllyssäni, ennen kuin avasin sen. Sama lausahdus pitää vielä enemmänkin paikkaansa Susanna Clarken teoksen kohdalla: Jonathan Strange paljastui joululahjapaketista, kun olin teini-ikäinen, ja myönnettäköön, että siitäkin on vierähtänyt jo tovi. Alkajaisiksi voinkin todeta, että olisin luultavasti nauttinut Jonathan Strangesta enemmän juuri tuolloin teini-ikäisenä. Tätä lausuntoa ei suinkaan tule käsittää siten, että kirja olisi saanut nyt irvistelemään tusk...

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä Bazar 2016 317 sivua Suom. Maija Heikinheimo. Alkuteos: I Am Half-Sick of Shadows . 2011. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, sain pääsiäisen aikaan erään kirjan luettua. Kyseessähän oli juuri hankkimani Alan Bradleyn uusin Flavia-dekkari. Sarjan ensimmäisen osan luin itse asiassa vuosi sitten pääsiäisenä. (Huomaa samaan tyyliin otettu narsissikuva!) Moittia ei voi ainakaan sarjan suomennostahtia: tämä on nimittäin jo neljäs osa ja kovin tiheästi näitä Bradleyn kirjoja on ilmestynyt markkinoille. Hyvä näin, sillä suomennosjälki on omasta mielestäni kuitenkin ihan laadukasta nopeudesta huolimatta ja mitä enemmän hyvää luettavaa, sen parempi. Muuten tämä kirja ei ehkä sopinut pääsiäiseen parhaiten vaan paremminkin jouluun, sillä Buckshawin kartano on valmistautumassa joulun viettoon. Flavian isä on kuitenkin rahahuolien vuoksi joutunut myöntymään, että kartanoon pääsee elokuvaryhmä kuvaamaan uutta elokuvaa tähtenään näytte...

Agatha Christie: He tulivat Bagdadiin Wsoy 1987/2016 288 sivua Suom. Hilkka Pekkanen Alkuteos: They Came to Baghdad . 1951. Myönnetään, blogissa on ollut hiljaisempaa. Jostain syystä nyt alkuvuodesta ei ole löytynyt hetkiä lukemiselle. Ehkä kevättä ja kesää kohden taas lukeminenkin innostaisi. Toisaalta syyllinen on voinut olla yöpöydällä lojunut uusin Robert Galbraithin dekkari, joka ei vain jostain syystä ole innostanut lainkaan yhtä paljon kuin sarjan aiemmat osat. Onneksi nappasin edellisenä viikonloppuna luettavaksi välillä tuttua Christietä, se upposi aivan parissa päivässä! Hyvän lukukokemuksen saattelemana sain tässä pääsiäisen aikaan melkein jo seuraavankin kirjan luettua - siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Victoria Jones on tuiki tavallinen lontoolainen tyttö, joka on taas saanut potkut työstään pikakirjoittajana. Hän ei ole kuitenkaan asiasta lannistunut, päinvastoin. Hän on syömässä lounastaan lontoolaisessa puistossa, kun hän kohtaa Edwardin, mukavan nuoren ...

Mari Strachan: Hiljaisuus soi h-mollissa Karisto 2010 338 sivua Suom. Kirsi Ohrankämmen Alkuteos: The Earth Hums in B Flat (2009) Mari Strachanin Hiljaisuus soi h-mollissa oli muutamia vuosia kirjahyllyssäni, ennen kuin lopulta päätin lukea sen. Aikoinaan teoksen ajautuessa kirjahyllyyni en ollut edes kuullut siitä, ja siispä nyt, kun viimein tartuin siihen, odotukseni sen suhteen eivät olleet kovin korkealla. Sain kuitenkin jälleen huomata, miten petollisia odotukset ovatkaan: jos niitä on liikaa, sitä pettyy, mutta jos niitä ei ole juurikaan, yllätys voi paljastua hyvinkin positiiviseksi. Hiljaisuus soi h-mollissa on joko kepeä salapoliisiromani lapsuuden romantiikalla höystettynä tai salapoliisiromaaniksi naamioitu kasvukertomus. En osaa päättää, kumpaan kategoriaan teoksen loppupeleissä niputtaisin, eikä sille oikeastaan ole tarvettakaan. Romaanin päähenkilö on 12-vuotias Gwenni, joka elää kirjoista ja mielikuvituksen voimasta mutta onnettomuudekseen a...