Paljon melua kirjoista

Vuoden 2020 viimeisimpien luettujen kirjojen joukossa oli joululahjaksi saamani Kevin Kwanin Ökyrikkaat aasialaiset , jonka vastoin tapojani katsoin ensin elokuvana. Romaani jaksoi kuitenkin ilahduttaa viihdyttävän ja hauskan juonensa ansiosta, sekä viemällä lukijan nojatuolimatkalle singaporelaisiin maisemiin kera rikkaiden ihmisten. New Yorkissa asuva Rachel on lähdössä poikaystävänsä Nicholasin kanssa viettämään kesää tämän perheen luokse Singaporeen. Rachel on innoissaan päästessään Nickin mukana tämän parhaan ystävän häihin sekä tapaamaan ensimmäistä kertaa Nickin perhettä ja sukulaisia. Rachelille tulee kuitenkin täytenä yllätyksenä, että Nickin perhe ei ole ainoastaan rikas – vaan ökyrikas. Nickin isoäiti asuu vartijoiden keskellä valtavassa palatsissa, ja perhe huolestuu toden teolla kun Nick tuo kotiin tytön, joka ei ole varakkaasta eikä edes tunnetusta perheestä – kuka hän oikein on? Alkaa varsinainen juonittelujen sarja, jossa on mukana tietenkin kaikki se yltäkylläisyys ja ...

Libby Page oli minulle uusi tuttavuus, ja hänen esikoisensa Pinnalla pysymisen taito on mukavaa ja kevyttä luettavaa. Olen lukenut tänä vuonna muutamia ns. chick lit -romaaneja (vaikka alan karsastaa tätä nimitystä, sillä ehkä voisi puhua esimerkiksi hyvän mielen kirjallisuudesta), mutta niistä Pinnalla pysymisen taito yllätti. Kevyeksi romaaniksi siinä on syvyyttä eikä se nimestään huolimatta pysyttele pelkästään pinnalla. Pinnalla pysymisen taito kertoo kahden naisen yllättävästä ystävyydestä. Kate on lontoolainen, vajaa kolmekymppinen Brixtonin pikkulehden toimittaja, joka asuu usean kämppiksen kanssa. Hän ei kuitenkaan tunne heistä yhtäkään. Kate kärsii vakavasti yksinäisyydestä ja irrallisuuden tunteesta: hän ei ole löytänyt paikkaansa Lontoon pintaliitäjien ja uraohjusten keskuudessa sekä kärsii lisäksi paniikkikohtauksista. Rosemary on puolestaan 86-vuotias nainen, joka on muutama vuosi sitten menettänyt miehensä Georgen, jonka kanssa hän on jakanut hyvän ja rakastavan e...

Sophie Kinsellan Muistatko minut on peruskevyttä chicklit-luettavaa, josta on oikeastaan aika vaikea keksiä mitään erityisempää sanottava. Valitsin kirjan kuunneltavaksi, kun kaipasin jotain äärettömän helppoa ja kevyttä kuunneltavaa: yritin aloittaa miltei klassikoksi muodostuneen Himoshoppaajan ensimmäistä osaa, mutta raivostuin päähenkilön holtittomaan rahankäyttöön heti alkuunsa. Päädyin siis valitsemaan Muistatko minut , ja se tarjosi juuri sitä, mitä odotinkin. Romaanin päähenkilö on Lexie Smart, joka eräänä päivänä herää sairaalasta ja saa huomata unohtaneensa viimeiset kolme vuotta. Noissa kolmessa vuodessa hänen elämässään on kuitenkin tapahtunut radikaali täyskäännös: isohampaisesta nyhveröstä on sukeutunut upea ja piinkova bisnesnainen, jolla on uskomattoman komea aviomies Eric ja luksusasunto Lontoossa. Kaikki vaikuttaa aivan täydelliseltä… kunnes kuvioon ilmestyy rikkaan Ericin kollega, arkkitehti John, joka on rento kuin mikä verrattuna kontrollifriikki Ericiin. Mit...

Mainitsinkin jo muutaman edellisen kuukausisaldon yhteydessä, että olen lukenut viime aikoina uudestaan Sophie Kinsellan Himoshoppaaja -sarjaa kirjagramin himoshoppaaja-lukupiirissä. Bloggaustahti ei kuitenkaan ole vastannut lukutahtia, joten tässä postauksessa esittelenkin viime vuoden puolella luetut sarjan neljä ensimmäistä osaa lyhyesti. Kinsellan romaaneista blogatessani olen aina muistanutkin varmasti mainita, että himoshoppaajat ovat mielestäni Kinsellan parhaita kirjoja, ja olen yhä sitä mieltä uudelleenluvun jälkeenkin. Ostin kesällä Oulun reissusta ensimmäisen sarjan kirjoista Himoshoppaajan salaiset unelmat , koska se sattui kirjakaupassa vastaani. Olen tietenkin lukenut sarjan ensimmäisen osan, mutta se ei ollut minulla omassa hyllyssäni. Tämän jälkeen huomasinkin lukupiirin ja päätin jatkaa himoshoppaajien lukemista. Toinen osa, Himoshoppaaja vierailla mailla , löytyi omasta hyllystäni sekin vain englanniksi, joten päädyin vielä tilaamaan senkin suomennoksena. Seuraavat k...

Heather Morrisin suosioon noussut Auschwitzin tatuoija herättää kahtalaisia fiiliksiä. Se kulkee ”elämäkerran” ja fiktion rajaa, ja keskitien löytäminen tämän väliltä on osittain hankalaa. Toisaalta on hienoa, että Morris on saanut vapauden kirjoittaa Lale Sokolovin tarinan ja jakaa sen maailmalle, mikä on nostanut holokaustin karmeudet jälleen keskusteluun. Auschwitzin tatuoijan kertoja on slovakialainen Lale Sokolov, joka kuljetetaan heti romaanin alussa junalla Birkenaun keskitysleirille, josta ajan myötä kehkeytyy Auschwitz-Birkenau. Noin 25-vuotias Lale on kuitenkin noheva ja charmikas nuori mies, minkä ansiosta hänen onnistuu keplotella tiensä ”parempiin” tehtäviin ja nousta vauhdillakin keskitysleirin tatuoijaksi eli Tätowiereriksi. Lalen tehtävä on tatuoida numerot uusien vankien käsivarsiin, ja koska hän tässä työssä tekee töitä suoraan natseille, hän saa joitakin etuja, kuten paremman nukkumasijan yhdessä parakeista. Eräs eduista on myös se, että Lalella on suora ...