Julia Quinn: Naamiaisten kaunotar (Bridgerton #3)

Bridgertonin kolmas osa Naamiaisten kaunotar on täysi muunnelma Tuhkimo-sadusta, eikä kirjailija lainkaan peittele sitä vaan ilottelee tällä yhtäläisyydellä täysin rinnoin. Tässä on hyvät ja huonot puolensa, kuten Elinakin arvostelussaan jo toteaa.

Elina on kuvannut juonen arviossaan jo melko tarkkaan, mutta kuten aiemminkin, käyn juonen tässä pikaisesti läpi niille lukijoille, jotka eivät tiedä, mistä on kyse. Kuten aiemmissakin Bridgertoneissa, Naamiaisten kaunottaressa keskitytään yhteen Bridgertonien sisaruksista: tällä kertaa vuorossa on sisaruskatraan toiseksi vanhin Benedict Bridgerton.

Benedict on aina tuntenut olevansa erilainen, ja häntä harmittaa, kun niin Lady Whistledownin seurapiirisanomissa kuin ihmisten puheissa hän on vain yksi Bridgertoneista. Hän haluaa tulla tunnustetuksi itsenään. Tämä tunne tunee lunastetuksi kertaheitolla, kun Benedict tapaa äitinsä naamiaisissa salaperäisen kaunottaren, joka tuntuu näkevän syvälle hänen sisimpäänsä. Benedictin harmiksi kaunotar katoaa keskiyön tullen, ja lemmenkipeälle nuorukaiselle jää käteen vain hansikas. Neito häviää kuin tuhka tuuleen.

Tähän on syynsä: neito on nimittäin Sophie Beckett, joka on aatelismiehen äpärälapsi (virallisesti kasvattitytär), joka syrjäytetään, kun isä menee uusiin naimisiin ja ilkeä äitipuoli ilkeine tyttärineen saapuu näyttämölle (no okei, toinen tyttäristä on ihan mukava). Sophie alennetaan palkattomaksi palvelijaksi, ja lopulta hän jää kiinni naamiaisillan rikkeestään ja lähtee kokonaan Lontoosta pois mukanaan vain lämmin muisto Benedictin syleilystä.

Tulevien rakastavaisten tiet tietenkin kohtaavat uudelleen, mutta Benedict ei tunnista Sophieta. Benedict onkin yllättynyt, sillä hän on rakastunut vain kerran: naamiaisten mysteerinaiseen. Nyt hän rakastuu täysin syyttä suotta palvelijattareen – vaikka tämä kovin ystävällinen ja viehkeä onkin. (Lukija tietää, että kuinkas ollakaan, kun kyseessä on sama nainen.) ”Rakkautta ensisilmäyksellä”- ja ”vain yksi oikea” -aatteet ovat kirjassa mielestäni ärsyttävimpiä, koska ne ovat aivan liian epäuskottavia. Hahmot ovat siis ”luodut toisilleen”, sillä he rakastuvat toisiinsa kerta toisensa jälkeen.

Ei sinänsä, rakkaustarina on kovin kaunis, ja pidän siitä, miten Benedict ja Sophie lähentyvät tavatessaan uudelleen Sophien ollessa palvelija ja Benedict ei tunnista häntä. Tällainen tunnesiteen rakentaminen tuntuu aidommalta, kuten käy myös sarjan toisessa osassa. Hienosti rakentuva tunneside kuitenkin romutetaan, kun Benedict alkaa painostaa Sophieta mielivaltaisesti ja lapsellisesti rakastajattarekseen ymmärtämättä lainkaan, millaiseen asemaan Sophien asettaa. Mielestäni Benedict on tässä kohdin niin itsekeskeinen ja tahditon, että jos olisin Sophie, oma kiinnostukseni lopahtaisi tyystin.

Mutta enpä ole, ja kaikki päättyy onnellisesti, kuten Tuhkimo-sadussa konsanaan. Ilkeä äitipuoli saa ansionsa mukaan, ja aiemmin niin ongelmalliset luokkaerot eivät yhtäkkiä olekaan enää mikään este avioliitolle. Olen Elinan kanssa samaa mieltä, että luokkayhteiskunnan kuvaus on Naamiaisten kaunottaren parasta antia, mitä luodataan myös rakastajatarehdotuksen myötä. Tästä syystä olin samaten harmistunut, että loppua kohden vauhti kiihtyy ja ongelmat huitaistaan noin vain sivuun.

Lupaavasti alkanut romaani vähän lässähtää sekä juonikuvion että Tuhkimo-viitteiden osalta. Intertekstuaaliset viitteet satuihin ovat aina mielestäni kiinnostavia elementtejä, ja niin ne ovat tässäkin kirjassa keskiyön kellonlyöntejä sekä loppuun saakka kannattelevaa kenkätematiikkaa (kengät ovat koitua Sophien turmioksi pariinkin otteeseen) myöten. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällä sadun rakenteella olisi voinut tehdä enemmänkin.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin Naamiaisten kaunotar jatkaa Bridgertonien hömppälinjaa ja tarjoaa eskapisteille aikuisten satumaailman, jossa kaikki on mahdollista eivätkä edes luokkaerot ole ylittämättömiä.  Kuten aiemmatkin osat, luin tämän osittain ekirjana ja kuuntelin osittain äänikirjana, ja molempiin formaatteihin sarja taipuu oikein hyvin.

Lukuhaasteessa sijoitan Naamiaisten kaunottaren kohtaan 19. Kirjassa leikitään. Lisäksi se sopisi kohtiin 3. Historiallinen romaani; 6. Kirja kertoo rakkaudesta; 14. Kirja on osa kirjasarjaa; 16. Kirjassa eletään ilman sähköä; 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen; 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu ja 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.

Julia Quinn: Naamiaisten kaunotar (Bridgerton #3). Tammi 2021. 258 sivua / 12h 22min (äänikirja). Lukija: Anniina Piiparinen. Suom. Susanna Hirvikorpi. Alkuteos: An Offer from a Gentleman (2001).