Julia Quinn: Yllättävä rakkaus (Bridgerton #2)

Huolimatta hieman ankarasta arvostelustani Bridgerton-sarjan ensimmäisestä osasta, jatkoin silti Bridgertonien semi-viktoriaanisessa maailmassa. Sarjan toinen osa Yllättävä rakkaus saakin minulta jo ensimmäistä osaa paremman arvosanan. Kuten Elinakin arvostelussaan toteaa, tämä on juuri sopivaa hömppää korona-arjen ja kaiken muun pahan maailman keskelle. Hetkeksi voi heittää planeetan ja omat murheet nurkkaan ja keskittyä sen sijaan maailmaan, jossa kaikki kääntyy aina parhain päin.

Elina kuvaa Yllättävän rakkauden juonen lyhyesti, mutta tiivistän taas nopeasti itse. Bridgertonin sisaruskatraan vanhin jäsen Anthony on päättänyt, että hänen on aika astua avioon. Armottomana elostelijana tunnettu Anthony ei kuitenkaan halua vaimoa, johon saattaisi rakastua, sillä 1) hän pelkää kuolevansa nuorena isänsä tavoin ja 2) hän haluaa siten jatkaa riettaita rakkausseikkailujaan muiden kuin vaimonsa kanssa.

Nuori ja kaunis Edwina Sheffield on kuin tehty tehtävään: hän on hyvin kaunis mutta ei kiinnosta Anthonya juurkaan. Edwinan sisko Kate on kuitenkin toista mieltä, sillä hän ei halua sisartaan mokoman pelimiehen kynsiin. Kipakat sanat vaihtuvat Anthonyn ja Katen välillä – kunnes ne vaihtuvat arvatenkin miltei yhtä kipakoihin suudelmiin, ja Anthony joutuu pyörtämään päätöksensä rakkaudettomasta elämästä.

Yllättävässä rakkaudessa juonikuvio on yhtä epäuskottava ja höttöinen kuin Salaisessa sopimuksessakin, mutta hahmokuvaus on aavistuksen parempaa. Raivon ja intohimon tunteet näyttelevät suurta roolia hahmojen maailmassa tässäkin osassa, mutta joko ne kuvataan paremmin tai sitten olen vain itse jo tottunut siihen, sillä ne eivät häirinneet minua läheskään niin paljon kuin aiemmassa osassa.

Anthonyn hahmokuvaus on kyllä typeryydessään samaa sarjaa kuin ensimmäisen osan Simonin. Molemmilla heistä on menneisyyden taakka (daddy issues), vaikkakin hieman erilainen – mutta aivan yhtä käsittämätön. Anthony on varma kuolevansa mehiläisenpistoon nuorena, koska hänen isänsäkin kuoli… Tästä järjettömästä pelosta kumpuaa myös sitäkin järjettömämpi facepalm-kohtaus kirjassa, kun Katea pistää mehiläinen. En kerro se enempää, mutta kyseessä on käänteentekevä kohtaus, ja olisin toivonut, että tämä kyseinen käänne olisi toteutettu suuremmalla taidolla.

Muutoin Yllättävä rakkaus on kuitenkin kelvollista hömppää, kuten jo sanoinkin. Elina bongasi myös hienosti romaanista myös pelkojen ylittämisen teeman: Anthony voittaa kuolemanpelkonsa ja Kate ukkosenpelkonsa. Itse en tätä sen kummemmin miettinyt, mutta Elina on aivan oikeassa.

Se, mitä sen sijaan huomasin ja mistä pidin, on se, että näistä peloista syntyy hahmojen välille side, joka tekee heidän välilleen syttyvästä rakkaudesta uskottavamman. He käyvät suhteellisen syvällisiä keskusteluja ennen rakastumistaan ja avioitumistaan, joten hahmojen välinen tunneside tuntuu aidommalta kuin Salaisessa sopimuksessa, jossa rakkaus pohjautuu miltei pelkälle intohimolle. Seksikuvaukset ovat Yllättävässä rakkaudessa aivan yhä suorasukaisia kuin ensimmäisessä osassa, mutta olen jo tottunut niiden epäuskottavuuteen, eikä tässä kirjassa ylitetty mitään kyseenalaisia rajojakaan, joten kaikki hyvin sillä saralla

Loppuhuomiona, että romaanin kohderyhmän on aika selkeä, sillä romaanin päähenkilö on mies, mutta kannessa komeilee silti naisen kuva. Sen kummempaa sanottavaa minulla ei tästä teoksesta ole: jos pidät historiallisesta romantiikasta ja hömpästä sekä kaipaat jotain, mikä kuljettaa kauas nykyarjesta, kannattaa kokeilla Bridgertoneja.

Lukuhaasteessa sijoitan Yllättävän rakkauden kohtaan 39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia. Lisäksi se sopisi kohtiin 3. Historiallinen romaani; 6. Kirja kertoo rakkaudesta; 14. Kirja on osa kirjasarjaa; 16. Kirjassa eletään ilman sähköä; 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu ja 49. Kirja on julkaistu vuonna 2021.

Julia Quinn: Yllättävä rakkaus (Bridgerton #2). Tammi 2021. 262 sivua / 12h 50 min (äänikirja). Lukija: Anniina Piiparinen. Suom. Pia Salo. Alkuteos: The Viscount Who Loved Me (2000).