Paljon melua kirjoista

  Helsingin kirjamessuja vietettiin jälleen Helsingin messukeskuksessa lokakuun lopulla. Messuhalli täyttyi kirjoista, kirjojen ystävistä ja iloisesta puheensorinasta sekä esiintymislavojen ohjelmista. Tässä vielä koontia siitä, mitä kaikkea näimme ja koimme messuilla sekä mitä kirjamessuostoksia lähti kotiin mukaan. HANNAN MESSUT: Tänä vuonna oli miltei paluu opiskeluvuosiin, kun minulla oli töistä vapaapäiviä käytettävänä ja niistä yhden laitoin messuperjantaille. Kävin siis messuilla miltei koko messuviikonlopun: perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina tuli juostua paljon keskusteluissa, sillä olin itsekseni. Lauantaina olin avopuolisoni kanssa matkassa (ja petyimme viinipuoleen, sillä pelkästä lasista olisi pitänyt maksaa 7 euroa, josta ei olisi saanut penniäkään takaisin). Sunnuntaina puolestaan treffasimme Elinan kanssa messuilla kierrellen. Monissa kirjoissa tänä vuonna oli aivan ihanat kannet. Monista kuunnelluista keskusteluista huolimatta mieleeni ei ole näin...

Hurmurin valloitus on Julia Quinnin Bridgerton -sarjan neljäs osa: olen kirjoittanut aiemmista osista Salainen sopimus , Yllättävä rakkaus ja Naamiaisten kaunotar jo aiemmin. Luin tämän itse asiassa jo maaliskuussa, mutta jäin odottamaan arvion kanssa siihen, jos lukisin vuoden aikana muitakin Bridgertoneja ja kirjoittaisin niistä kokoavasti. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että muut kirjat ajavat Bridgertonien edelle, joten kirjoitanpa Hurmurin valloituksesta yli puolen vuoden takaisten muistojen perusteella. :D Kuten aiemmatkin Bridgertonit, on tämäkin 1800-luvulle sijoittuva, vain kevyesti historialliseen kehykseen istuva romanttinen hömppä höystettynä astetta yksityiskohtaisemmilla seksikuvauksilla. Päähenkilöt ovat vanhapiika (peräti 28-vuotias, herrajestas!) Penelope Featherington, johon on tutustuttu jo aiemmissa osissa älykkään Eloise Bridgertonin parhaana ystävänä. Herrasmiehen roolia tässä osassa näyttelee puolestaan Bridgertonien kolmas poika Colin Bridgerton, j...

Steven Hallin Haiteksti on varsinainen aivopähkinä kirjaksi: se käsittelee kieltä, kirjoja, tietoa ja muistoja kokeellisella, tekstiä ja ajatuksia sekoittavalla vauhdilla. En ole vieläkään aivan varma, mitä luin, ja koska siitä on ehtinyt kulua myös kuukausi tai pari, niin en enää kunnolla muistakaan. Kirjassa esiintyvä, muistoja syövä hai on taitanut hyökätä tännekin. Haiteksti alkaa, kun päähenkilö Eric Sanderson herää eikä muista kuka, missä on ja miksi on. Kotiaan tutkiessaan hän löytää kuitenkin vähitellen vihjeitä, joita ”edellinen” Eric Sanderson on jättänyt jälkeensä. ”Edellinen” viittaa tässä tapauksessa muistinmenetystä edeltävään Ericiin, joka on osannut ennakoida muistinmenetyksen ja avittaa siten itseään vihjein. Näiden avulla Eric voi alkaa koota muistojensa palapeliä, joka vie hänet lopulta melko vauhdikkaalle seikkaillulle. Ericiä jahtaa nimittäin käsitteellinen hai eli ludoviciaani, joka hyökkää hänen kimppuunsa jopa olohuoneessa, kunnes Eric lähtee karkuun ...

Sarasvatin hiekkaa herättää kaksinaisia fiiliksiä, ja näin oli kaikilla lukupiirissä, johon sen luin. Se kuvaa maailmaa uhkaava ympäristökatastrofia tieteellisellä tarkkuudella mutta fiktion keinoin (Isomäki on tunnettu tieteen käytöstä fiktiossaan). Toisaalta henkilöhahmot jäävät tieteen varjoon. Sarasvatin hiekkaa sijoittuu lähitulevaisuuteen. Venäläinen meritutkija Sergei saa kutsun lähteä Intiaan Cambayanlahdelle tutkimaan meren alta löytynyttä kaupunkia (joka ilmeisesti pitää ihan paikkansa, vaikka onkin jäänyt uutisissa vähälle huomiolle). Tutkimuksen aikana Sergei tutustuu ja rakastuu kauniiseen tutkijakollega Amritaan.   Suomessa Kari pyrkii löytämään ratkaisua jäätiköiden sulamiseen kierrättämällä tuulimyllyllä jäätiköltä vettä ilmaan, jossa se muuttuu lumeksi. Valkea lumi ja jää kun ovat olennaisia ilmastonmuutoksen torjunnassa jo sen vuoksi, että se heijastavat osan auringonvalosta pois maapallolta siinä missä tumma maa imee aurinkoa itseensä ja lisää ilmaston...