Olen Turtschaninoffin fani, sillä olen tykännyt lähes hänen kaikista fantasiakirjoistaan ja luonnonläheisestä kerronnastaan erittäin paljon. Helsingin alla on kuitenkin poikkeus tähän jatkumoon, sillä tästä puoliksi tosimaailmaan ja puoliksi myytteihin perustuvasta romaanista en tahtonut saada otetta.
Helsingin alla -romaanin päähenkilö on ysiluokkalainen Alva, joka on aina kokenut olevansa erilainen kuin muut. Hänellä on myös ollut muistihäiriöitä ja hän tarkkailee ympäristöään herkeämättä haluten painaa mieleensä jokaisen ihmisen ja yksityiskohdan. Hänen epäilyksensä osoittautuvat pian todeksi, kun häntä seuraa nahkatakkinen Nide, joka kertoo olevansa Helsingin alla sijaitsevan Alistadin asukas ja Alvan olevan puolestaan valtakunnan kadonnut prinsessa. Alva lähtee Niden matkaan Alistadiin.
Alvan perään lähtee hänen koulutoverinsa Joel, joka on ihastunut Alvaan ja epäilee Niden aikeita. Joel kohtaa oman seikkailunsa Alistadissa, ennen kuin löytää Alvan – ja hän oli oikeassa epäillessään Nideä, jonka pahan pojan lumo on saanut Alvan pauloihinsa. Nide on nimittäin peikkojen sukua, ja peikot ovat syrjäyttäneet ja murhanneet Alvan vanhemmat vuosia aiemmin Alvan ollessa lapsi. Tästä syystä Alva lähetettiinkin maan päälle.
Käy ilmi, että suomalaisen kansanperinteen erilaiset metsänhahmot ovat joutuneet hakeutumaan maan alle ihmisten vallattua maanpäällisen maailman. Alvan perhe on kautta vuosisatojen vartioinut vangitsemaansa pahaenteistä demonia, jonka peikot haluavat vapauttaa luullessaan sen olevan aarre. Lumouksen alla Alva tekee työtä käskettyä ja pahuus pääsee vapaaksi. Alvan, Niden ja Joelin on lyöttäydyttävä yhteen kukistaakseen tuo pahuus, ja seikkailu vie heidän lopulta Lapin tuntureille.
Helsingin alla kuvaa hienosti nuoruuden kipuilua ja erilaisuuden tunnetta tuoden mukaan kansanperinteen symboliikan. Se on melko perinteinen nuorten fantasiakirja kolmiodraamoineen (jossa yksi osapuoli on tietenkin ns. ”paha poika”). Tosin pidin Alvaa melkoisena tomppelina, kun hän oli niin ihastunut Nideen, vaikka tämä valehteli ja petti hänet. Kenties nuori minäni olisi ollut yhtä ihastuksissaan nahkatakkisesta pitkänhuiskeasta mysteeripojasta, mutta aikuinen minäni lähinnä ärsyyntyi, ja koin ettei Niden roolia ja muutosta kuvata kovinkaan uskottavasti.
Toisaalta pidän siitä, että fantasiaromaani perustuu kansantaruille ainakin jossain määrin. Suomalaisessa tarustossa on paljon hienoa, ja on mahtavaa, että Turtschaninoff voi kirjansa kautta kenties saada nuoret kiinnostumaan taruista.Turtschaninoffin muihin teoksiin verrattuna Helsingin alla jää kuitenkin mielestäni sekä maailmankuvaukseltaan että kerronnaltaan alakynteen. Juoni on löyhempi, maailma hatarampi ja hahmot ohuempia. Helsingin alla on viihdyttävää, kevyttä ja nopeaa luettavaa, mutta suosittelen aloittamaan muista Turtschaninoffin kirjoista, jotka ovat mainiota ja laadukasta kotimaista fantasiaa.
Lukuhaasteessa sijoitan Helsingin alla kohtaan 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu. Lisäksi se sopisi kohtaan 12. Kirjassa ollaan metsässä.
Maria Turtschaninoff: Helsingin alla. Tammi 2012. 493 sivua. Suom. Marjo Kyrö. Alkuteos: Underfors (2010).
Kommentit
Lähetä kommentti