Siirry pääsisältöön

Tekstit

Helena Waris: Linnunsitoja (Hanna)

Helena Waris: Linnunsitoja ( Konetrilogia #1) Otava 2017 170 sivua Linnunsitoja on ensimmäinen osa Helena Wariksen Konetrilogiasta . Olen vuosien mittaan nauttinut Helena Wariksen teoksista äärettömän paljon, vaikka Vuori onkin ainoa teos, jonka olen arvioinut blogiimme. Linnunsitoja on dystooppinen nuortenromaani maailmasta/Suomesta, jossa ympäristö on tuhoutunut ja ihmiset elävät Koneiden armoilla – paitsi ne, haluavat erää erakkoina ja luopioina yhteiskunnan ulkopuolella. Päähenkilö Zemi on tällainen henkilö. Hän on työskennellyt eräässä Koneen kuilussa rikkaiden fetissiorjana (mielestäni hieman kulunut asetelma), ja romaani alkaa sillä, että hän on karkaamassa veljensä kanssa kapinallisten leiriin saaristoon. Veli kuitenkin jättäytyy matkasta viime hetkellä mutta lähettää mukaan ystävänsä Thomin, jota Zemi pitää alkuun melkoisena tylsimyksenä. Heidät lennätetään majakkasaarelle helikopterilla muiden tarvikkeiden mukana. Kapinalliset asuvat majakassa ja v...

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (Hanna)

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia Otava 2015 286 sivua / 9 tuntia (äänikirja) Lukijat: Vuokko Hovatta, Toni Harajärvi Kirjoittamiseni tulee taas auttamattomasti lukemiseni jäljessä, sillä tämänkin kirjan loppuun saattamisesta on vierähtänyt ainakin kuukauden päivän. Kuuntelin Kissani Jugoslavian äänikirjana, kun tarkoitus oli käydä kaverin kanssa katsomassa teatterissa. Teatteriin meno lykkääntyi, mutta kuuntelu jäi. Kuten aiemmin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -romaanin, kuuntelin tämänkin Storytelin kautta. Kissani Jugoslaviasta ei kuitenkaan ollut tarjolla e-kirjaa, jota olisi voinut lukea silloin, kun kuuntelu ei sopinut pirtaan, joten tästä tuli hieman katkonainen prosessi. Kissani Jugoslavia voitti aikanaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon, enkä lainkaan ihmettele miksi. Statovcilla on ilmiömäinen kyky kirjoittaa kiinnostavasti ja omanlaistaan tekstiä. En tiedä, kuvaisinko teosta aivan maagiseksi realismiksi, mutta läheltä se liippaa. ...

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet Otava 2019 334 sivua Paula Nivukosken esikoisteos Nopeasti piirretyt pilvet sijoittuu 1900-luvun alun Pohjanmaalle Isoonkyröön. Liisa on maatalon vanhin tytär ja hänen isänsä vannottaa kuolinvuoteellaan tytärtä pitämään talon suvussa. Liisa menee naimisiin Kallen kanssa ja ryhtyy maatalon emännäksi. Työ on raskasta ja sato ei aina ole yhtä hyvä kuin toivottaisiin. Säätilat vaikuttavat paljolti siihen mitä pellosta nousee. Lapsia tulee useampia ja Liisan pitää huolehtia heistäkin. Muutaman huonon satovuoden jälkeen Kalle lähtee leveämmän leivän toivossa Amerikkaan ja jättää perheensä taakseen. Liisa jää yksin lapsineen ja äitinsä kanssa yrittämään pitää tilaa pystyssä. Siskokin on Vaasassa ja Kallen kirjeitä tulee valtameren takaa harvakseltaan. Nopeasti piirretyt pilvet maalaa varsin hienosti eteen kuvan pohjalaisesta talosta ja sen töistä sekä vuoden kiertokulusta. Vaikka maailma on ollut 1920-luvulla erilainen niin jotakin ...

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja Teos 2012 330 sivua Bloggajakollegani Hannan mielestä viime vuoden parhaaksi kirjaksi osoittautui Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja . Hannan arvion siivittämä päätin lukea tuon teoksen tänä vuonna Helmetin lukuhaasteen kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja , koska sehän sopisi tuohon kohtaan vallan mainiosti. Kirjan luettuani tosin huomasin, että sopiihan se myös esimerkiksi kohtiin 1. kirjan kannessa on ihmiskasvot, 3. kirja sellaisesta kirjallisuudenlajista jota et yleensä lue ja 32. kirjan nimessä on ammatti . Teemestarin kirjassa nuori kahdeksantoistavuotias nainen Noria on valmistumassa teemestariksi isänsä jalanjäljissä. Teemestarin ammatti sisältää paljon salaisuuksia, joita ei kerrota muille kuin ammatin harjoittajille. Yksi niistä on salainen vesilähde tunturin luolastossa, josta tulee vettä teemestarin perheelle vesiputkea pitkin. Tämä on suurista suurin salaisuus aikakautena, jolloin makeaa vettä ei luonnon...

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Saara Turunen: Sivuhenkilö Tammi 2018 233 sivua Saara Turusen Sivuhenkilöä oli useampi minulle kehunut, joten nähdessäni sen kirjaston bestseller-hyllyssä, nappasin mukaani. Ja kyllä vaan oli kehujensa arvoinen romaani. Sivuhenkilössä nimetön päähenkilö on juuri julkaissut esikoisromaaninsa ja saanut siitä raskasta kritiikkiä maan suurimmassa päivälehdessä. Hänestä tuntuu, että kaikki menee huonosti eikä uuden tekstin kirjoittaminen paljoa kiinnosta. Hän on odottanut, että kirjailijana oleminen olisi jotain muuta kuin tätä. Eikä hän ole ainakaan samaa mieltä kriitikon kanssa siitä, mistä hänen kirjansa edes kertoi.  Sivuhenkilö on jollakin tapaa hyvin riemastuttava, sen päähenkilö kokee olevansa oman elämänsä sivuhenkilö, vaikka nyt olisi tilaisuus nauttia elämästä. Päähenkilö on kirjailijuuttaan lukuunottamatta lopulta hyvin samastuttava. Hän pohtii nyt vaikkapa sitä, kuinka moni huomaa jos hän laittaa saman mekon ylleen jo kolmanteen tilaisuuteen. Tai mite...

Barbara Kingsolver: Flight Behaviour (Hanna)

Barbara Kingsolver: Flight Behaviour Faber & Faber 2012 436 sivua Barbara Kingsolverin Flight Behaviour on varsin ajankohtainen kaunokirjallinen teos: se valaa ymmärrystä ilmastonmuutoksesta puolin ja toisin. Sikäli se on loisto-osoitus siitä, miten kirjallisuus voi sekä valottaa asiaintilaa että sitä kautta myös luoda ymmärrystä ja vaikuttaa. Dellarobia asuu yhdysvaltatalaisessa pikkukylässä. Hän hieman alle kolmekymppinen, mutta hänellä on jo aviomies Cub, kouluikäinen poika Preston sekä parivuotias tytär Cordelia. Ydinperheasetelmaan rikkoo se, että Dellarobia kaipaa muualle – avioliitto Cubin kanssa tapahtui aikanaan puolivahingossa – ja nyt Dellarobia kaipaa vapautuksen avioliittonsa kahleista. Tästä syystä hän matkaakin heidän tiluksillaan oleville kukkuloille tarkoituksenaan tavata metsästysmökillä nuori mies, joka saa Dellarobian hormonit hyrräämään. Kukkuloiden laelta kuitenkin avautuu laaksoon näkymä, joka pysäyttää Dellarobian: puut ovat kuin tul...

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Aloitin helmikuun loppupuolella myös Eowyn Iveyn Lumilasta , kirjaa joka oli odotellut lukuvuoroaan jo pidemmän aikaa. Hanna on kirjoittanut Lumilapsesta pari vuotta sitten. Hänen pitkässä tekstissään on paljon romaanin juonesta ja aihepiireistä, joten en niistä kirjoita yhtä pitkälti. Olen kuitenkin pääpiirteittäin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että romaani on lumoava. Lumilapsi on maaginen tarina, joka sijoittuu 1920-luvun Alaskaan, jonne Jack ja Mabel, lapseton vanha pariskunta, on muuttanut asumaan. Uudisraivaajien elämä kylmässä ja armottomassa Alaskassa on raskasta työtä ja sen pari huomaa jo ensimmäisen talven aikana kun ruokaa ei tahdo riittää. Onneksi apuun rientävät lähistöllä asuvat Esther ja George poikiensa kanssa. Heidän nuorimmaisin poikansa Garrett auttaa Jackia ja Mabelia maanviljelyssä ja metsästämisessä.  Ensilumen sataessa Mabel saa idean muovata lumesta pienen tytön. Jack auttaa häntä muovaamalla lumitytölle kasvot ja laittamalla tälle punai...

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla Otava 2009 /1994 334 sivua suom. Arja Tuomari Alkuteos: Underbara kvinnor vid vatten . 1994. Monika Fagerholmilta olen aiemmin lukenut ihanat romaanit Amerikkalainen tyttö ja sen jatko-osan Säihkenäyttämö . Tällä kerralla tutustuin Fagerholmin varhaisempaan tuotantoon Ihanat naiset rannalla , jonka luin mielelläni. Oli oikeastaan mukavaa lukea kesäistä tarinaa lumen ja talven keskellä kuumaa kaakaota juoden. Luin siis romaanin loppuun jo kuukausi sitten, nythän ei lumesta ole enää tietoakaan. Joka tapauksessa romaani kuljetti ihaniin aurinkoisiin päiviin saaristossa. Romaanin keskeisin hahmo on nuori poika Thomas, jonka perhe on lähtenyt kesän viettoon saaristoon huvilalle. Thomasin äiti Bella ja isä Kajus ovat vuokranneet ihanan valkoisen huvilan monena kesänä peräkkäin ja tutustuvat muihin saaristossa kesää viettäviin suomenruotsalaisiin perheisiin. Koko ilmapiiri muuttuu kun Enkelin perhe saapuu Amerikasta kesän viettoon....

Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Anna-Liisa Ahokumpu:  Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa Gummerus 2018 175 sivua Tammikuun alennusmyynneistä tarttui mukaan miltei ennätyksellinen määrä kirjoja, ja Anna-Liisa Ahokummun Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on yksi näistä löydöksistä. Olin miettinyt lukevani tämän siitä asti, kun tämä oli Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailun ehdokkaana, mutta muiden kirjojen huumassa en tullut etsineeksi tätä käsiini. Viktor Stanislaus on lyhyt ja nopealukuinen teos; se on kiinnostava mutta ei kuitenkaan kaikkineen mukaansatempaava Max Halma on perhostutkija, jolla on ex-vaimo ja teini-ikäinen tytär. Romaani alkaa, kun hänen äitinsä kuolee ja hän löytää tämän jäämistöstä epätavallisen perhosen. Perhonen saa Maxin valtaansa: häntä kutkuttaa ajatus, että hän olisi löytänyt kokonaan uuden lajin. Yöt ja päivät vierähtävät perhosta tutkien, ja lopulta Max lähettää sen tarkempaan syyniin  Ruotsiin. Samalla äitinsä kuoleman siivittämänä Max ...

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää Wsoy 2018 431 sivua suom. Sari Karhulahti Alkuteos: Eleanor Oliphant is Completely Fine . 2017. Eleanorille kuuluu ihan hyvää oli ihana ja vaikuttava kirja, joka jätti jälkeensä sellaisen pienen tyhjän tunteen, että on vaikeaa keskittyä seuraavaan kirjaan. Pidin Eleanorin tarinasta kovasti. Myös Hanna on blogannut kirjasta viime vuonna, hän kuunteli sen äänikirjana. Kolmekymppinen Eleanor asuu yksin ja käy töissä toimistossa, viikonloppuisin hän syö pizzaa ja juo vodkaa kotonaan ja maanantaina hän menee taas töihin. Hänellä ei ole ystäviä eikä tuttuja, kotona on ainoastaan huonekasvi muistuttamassa aikaisemmasta. Keskiviikkoisin hän puhuu äitinsä kanssa, mutta muita hänen elämässään ei ole. Eleanor kehittää ihastuksen erään bändin laulajaan ja alkaa suunnitella tämän tapaamista. Lisäksi hän tutustuu työkaveriinsa Raymondiin hieman vahingossa, kun he auttavat yhdessä erään vanhan miehen sairaalaan. Eleanorille ei siis todel...

Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika

Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika Tammi 2007 88 sivua Lohikäärmeen poika on Teemu Mannisen toinen runokokoelma. Olen lukenut kokoelman ensimmäisen kerran varmaan kymmenisen vuotta sitten, todennäköisesti aika pian sen ilmestymisen jälkeen ja muistan, että tuolloin kokoelma kolahti. Nyt satuin näkemään kokoelman kirjaston hyllyssä, nappasin sen mukaani enkä enää kymmenen vuoden jälkeen ollut ihan yhtä ihastunut. Kokoelman punaisena lankana lienee runouden itsensä tulkinta, mikä ilmenee tiuhoina viittauksina antiikin runouteen kuten pastoraaleihin, hymneihin ja elegioihin sekä muihin runouden lajeihin. Niihin on kuitenkin iloisesti yhdistelty nykymaailmaa kuten espoolaisia marketinhyllyjä pastoraalissa tai Indiana Jonesille omistettu elegia. Ylevää runoutta rinnastetaan myös teinien nettimaailman kieleen tai siihen mitä teinien internetkieli oli vuonna 2007. Nyt luettuna viittaukset teinien slangiin internetin chat-palstoilla tai foorumeilla tuntuvat hieman jo oman aikansa...

Maureen "Marzi" Wilson: Introvert Doodles (Hanna)

Maureen "Marzi" Wilson: Introvert Doodles Adams Media 2016 176 sivua Introvert Doodles oli hauska synttärilahja, jonka sain vuosi sitten syntymäpäiväni kunniaksi. Lahjan motiivina oli – yllätys yllätys – se, että olen introvertti. Intorvert Doodles sisältää nimittäin yksittäisiä sarjakuvapätkiä tytöstä, joka nauttii enemmän omasta seurastaan kuin muiden. Kuten varmasti monet muutkin, samaistuin moniin näistä itseironiaa huokuvista sarjakuvista, mutta sarjakuvien välittämä viesti introverteista, heidän tavoistaan ja mielenliikutuksistaan ei aina ollut totuudenmukainen. Itsekin  –  miltei uhmaten teoksen antamaa kuvaa  –  lähden tänään mielihyvin ulos ystävieni kanssa, kuten monena muunakin lauantaina. Sarjakuvissa nousee kerta toisensa jälkeen esiin erittäin tuttu motiivi: päähenkilö nauttii paljon kirjoista, ja hänen lempiajanvietettään on käpertyä iltaisin kodin rauhaan hyvän kirjan kanssa – mieluusti karvaisen eläinystävän köllötellessä viere...

Ian McEwan: Makeannälkä (Elina)

Ian McEwan: Makeannälkä Otava 2013 388 sivua suom. Juhani Lindholm alkuteos: Sweet Tooth . 2012. Serena Frome on valmistunut Cambridgesta 1970-luvulla ja rakastunut erääseen professoriinsa, jonka myötävaikutuksesta hänet palkataan MI5:n palvelukseen. Alkuun Serena saa tyytyä toimistotehtäviin, kunnes hänet otetaan mukaan salaiseen tehtävään nimeltään Makeannälkä. Hänet lähetetään erään kirjailijan, Tom Haleyn, luo pyytämään tätä mukaan projektiin. Vähitellen hän huomaa rakastuvansa Tomiin, mutta joutuvansa koko ajan valehtelemaan tälle kuka oikeasti on. Makeannälkä kuvaa lontoolaista arkea 70-luvulla viehättävästi, mutta päähenkilö Serena jää lukijalle hieman etäiseksi hahmoksi. Toki romaanin lopulla paljastuu ehkä miksi näin on, mutta välillä lukiessa tuntuu, ettei Serenan tunteista saa juurikaan kiinni. Hän on ensin kiintynyt yliopistolla tapaamaansa poikaan, sitten professoriin, pian jo MI5-työtoveriinsa Maxiin ja sitten Tomiin. Serena on päätynyt opiskelemaan matema...

Viisi vuotta melua kirjoista

Tänään lukurauhan päivänä juhlistamme blogimme 5-vuotissynttäreitä, sillä 10.2.2014 kirjoitimme ensimmäisen blogitekstimme. Ensimmäisien julkaisujemme joukossa vastasimme liutaan kysymyksiä omien hyllyjemme kirjoilla (katso vanhat vastaukset täältä: Hanna ja Elina ). Nyt 5-vuotisen taipaleen kunniaksi vastaamme kysymyksiin kirjojen nimillä, joita olemme tämän viiden vuoden aikana lukeneet. Kaiken kaikkiaan blogin aloittaminen oli loistoidea. Saimme idean jouluisen glögin tuoksussa talvella 2013. Olimme molemmat vuoden sisään valmistuneet yliopistosta kirjallisuuden oppiaineesta, ja halusimme pistää vuosien aikana kerrytetyt opit hyödyksi rennolla tavalla. Tässä sitä edelleen ollaan. HANNA: Blogin pitäminen yhdessä on ollut mahtavaa. Lukeminen mielletään usein yksinäiseksi puurtamiseksi, mutta kun pohdimme ja koordinoimme julkaisuja yhdessä, tulee siitä yhteisöllistä puuhaa. On myös mahtavaa, että luemme Elinan kanssa pääasiassa melko erilaisia kirjoja, vaikka olemmekin mo...

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa (Elina)

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa S&S 2018 155 sivua Elina Tuomen tietokirja Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa esittelee nimensä mukaisesti 70 suomalaista naista eri aikakausilta.  Heitä ovat esimerkiksi Minna Canth, Alma, Tove Jansson, Helene Schjerfbeck, Sofi Oksanen, Armi Kuusela ja Ida Aalberg, muutamia mainitakseni. Kullekin naiselle on omistettu yksi aukeama, josta toisella sivulla on kuva ja toisella teksti. Naiset esitellään kirjassa syntymävuosiensa mukaan järjestyksessä siten, että nuorimmat aloittavat teoksen. Mielestäni teos on tältä osin järjestelmällinen ja helppolukuinen. Tosin jäin pohtimaan, miksi teoksen aloittavat 2000-luvun eivätkä 1800-luvun naiset. Teokseen valitut henkilöt ovat monilta osin vallan sopivia: löytyy niin kuvataiteilijoita, muusikoita, kirjailijoita, poliittisia vaikuttajia, näyttelijöitä, urheilijoita kuin yritysmaailman uranuurtajiakin. Kaikkinensa he ovat jollakin tapaa menestyneet omalla alall...