Paljon melua kirjoista

Beth O'Learyn esikoisromaani Kimppakämppä oli suloinen uusi tuttavuus. Kun kirjan kannessa lukee "Seuraava Jojo Moyes" on siihen pakko tarttua, jos Jojo Moyes sattuu olemaan yksi suosikeista. Enkä joutunut pettymään.  Kimppakämppä oli täydellistä hyvän mielen luettavaa tälle keväälle ja sopisi se aivan mainiosti myös kesälomakirjaksi. Kimppakämppä kertoo tarinan Tiffystä ja Leonista. Tiffy on lontoolainen kustannustoimittaja pienessä kustantamossa, joka on keskittynyt harrastekirjallisuuteen. Hän on juuri eronnut poikaystävästään ja muuttanut tämän asunnosta pois, joten hän tarvitsee uuden paikan. Harmi vain, ettei hänellä ole juurikaan ylimääräistä rahaa ja lontoolaiset asunnot ovat kalliita. Leonilla taas on asunto, mutta hän tarvitsisi rahaa. Öisin työskentelevä Leon keksii vuokrata asuntoaan päivisin työskentelevälle Tiffylle. Tiffy nukkuu sängyssä yöt, Leon päivät eikä kaksikko edes kohtaa toisiaan, kun Leonin tyttöystävä hoitaa vuokrasopimukseen liittyvät asiat - k...

Boylen When the Killing’s Done värittää kattavan kuvan eläintensuojelun ja luonnonsäilyttämisen vastakkainasettelusta. Romaani tarjoaa kaksi näkökulmaa, joista kumpikaan ei ole oikeassa, mutta lukija asettuu vaistomaisesti toisen puolelle Tarina sijoittuu Kalifornian liepeille, missä Alma Boyd Takesue – Yhdysvaltain National Park Servicessä työskentelevä biologian tohtori – pyrkii pelastamaan läheisen Channel Islands -saariston alkuperäislajit. Saarelle on nimittäin vuosikymmenien aikana muuttanut ihmisen mukana useita vieraslajeja, kuten rottia ja kotkia, jotka uhkaavat alkuperäislajistoa Alman arkkivihollinen on Dave Lajoy, joka vastustaa National Park Servicen taktiikkaa myrkyttää tai metsästää rotat ja villisiat alkuperäiskasvuston säilyttämiseksi. Toisin kuin biodiversiteetin säilymisestä huolehtiva Alma, Dave ei ymmärrä suojelun näkökulmaa vaan näkee, että kaikilla eläimillä on oikeus elämään ja niiden tappaminen on epäinhimillistä. Vaikka aihetta kuvataan näin kat...

Harry Potter -sarjan toinen osa Salaisuuksien kammio vie lukijan Harryn ja kumppaneiden mukana taas Tylypahkaan, mutta tällä kerralla koulussa vaanii jotain pelottavaa. Salaisuuksien kammio on avattu ja hirviön uhka sävyttää kouluvuotta. Vielä enemmänkin lapsille suunnattu toinen osa on nopealukuinen ja juoneltaan viihdyttävä. Salaisuuksien kammio oli pitkään sarjan lempiosani. En oikeastaan osaa enää eritellä miksi juuri se oli suosikkini, mutta olen varmastikin lukenut kaikkein useimmin juuri Salaisuuksien kammion . (En siis ole enää edes perillä moneenko kertaan olen sen lukenut, varmasti yli kymmenen kertaa.) Ehkä se viehätti, koska taikamaailma oli jo tuttu, tämän kirjan juoni on monella tapaa varsin vetävä ja mysteerinomainen ja vaikka lopussa on kohtaaminen Voldemortin kanssa ei se kuitenkaan ole lainkaan samanlainen kuin sarjan myöhemmissä osissa. Salaisuuksien kammio on vielä varsin lastenkirjamainen ja sadunomainen. Toki myöhemmin kun sarja täydentyi seitsemän osan m...

Mhairi McFarlanen Hei ethän unohda minua on brittikirjailijan uusin suomennettu teos. Se kertoo Georginasta, joka saa samana iltana potkut ja eroaa poikaystävästään. Uusi alku on kuitenkin edessä uudessa työpaikassa, vaikka uusi pomo osoittautuukin Georginan nuoruuden rakkaudeksi. Hei ethän unohda minua on lajityypilleen uskollinen, mutta McFarlanen raikas kieli, osuvat kielikuvat ja hersyvä brittihuumori tekevät siitä ilahduttavaa luettavaa. Jostain syystä en ole blogannut kuin ensimmäisestä lukemastani Mhairi McFarlanen kirjasta Tyttö muiden joukossa ,  jonka luin kolme vuotta sitten kesällä. Sen jälkeen olen lukenut parikin hänen kirjaansa ja tämä on kaiketi siis järjestyksessään neljäs. Yksi suomennetuista on muistaakseni vielä lukematta. Pakko kuitenkin myöntää, että hänen teoksensa menevät minulla alituiseen sekaisin, koska niillä on niin samantyyppiset nimet ja kansikuvat. Pitäisi tarkistaa kirjahyllystä, mikä kirjoista ei sieltä vielä löydy. Joka tapauksessa olen ...

Kuukausittaisessa postaussarjassa kerromme mitä tuli luettua kuun aikana ja mitä kirjallisia ostoksia teimme. Toukokuu oli monilta osin vielä koronarajoitusten aikaa. Elina ehti lukea paljon, Hannakin enemmän kuin huhtikuussa, vaikka työ ja opiskelu veivätkin aikaa.  ELINA: Toukokuu oli minulle oikein hyvä lukukuukausi ja sain luettua kuun aikana peräti kahdeksan kirjaa. Ensinnäkin luin loppuun Harry Potter -sarjan ja kuten jo edellisessä kuukausipostauksessa mainitsin, niin en ole varmaan koskaan lukenut tätä sarjaa ihan näin nopeaa tahtia - oli ihanaa uppoutua taikamaailmaan ja unohtaa oikea maailma koronakriiseineen päivineen. Potterien jälkeen hieman pelotti, iskeekö jonkin sortin lukujumitus päälle ja pari päivää olikin vähän tyhjä olo, mutta lukuflow onneksi jatkui koko toukokuun. Otin tosiaan hetkeksi Bookbeatin käyttöön, jotta sain luettua lukupiirikirjan (Virginia Woolfin  A Room of One's Own ) kirjastojen ollessa vielä suljettuna kuun alussa  ja vai...

Tämän kirjan soisin jokaisen työnantajan lukevan. Kuuntelin Ujot introvertit äänikirjana, jonka aloitin ollessani migreenissä. Liisa Keltikangas-Järvinen on tunnettu psykologian tutkija ja olen itse kiinnostunut psykologiasta ja varsinkin Keltikangas-Järvisen käsittelemistä temperamenttiaiheista, mutta hänen kirjoihinsa en ole tullut tarttuneeksi ennen tätä. Voisin kuitenkin tarttua tämän perusteella enemmänkin. Ujot introvertit -kirjalla on selkeä aie toimia kunnianpalautuksena nimenmukaisesti ujoille ja introverteille. Keltikangas-Järvinen muistuttaa, että introversio (joka on oikeastaan vain ekstroversio-temperamenttipiirteen toinen pää) ja ujous ovat eri temperamenttipiirteitä, vaikka ne muistuttavat toisiaan ja siksi usein sekoitetaan toisiinsa. Keltikangas-Järvinen myös soimaa nyky-yhteiskuntaa siitä, että näitä piirteitä väheksytään. Kukaan ei tahdo myöntää olevansa ujo tai introvertti, sillä näihin piirteisiin liitetään liian negatiivisa konnotaatioita. On päässyt uno...

Luen (aivan liian) vähän sarjakuvia. Annukka Mäkijärven kuvittama ja Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen käsikirjoittama sarjakuvaromaani Ellen T oli virkistävää vaihtelua ja tarjoili visuaalisesti kauniin tarinan sekä paljon uutta tietoa kuvataiteilija Ellen Thesleffin elämästä. Ellen T tarttui mukaani Ateneumista tammikuussa, kun olin katsomassa Helene Schjerfbeckin ja Ruoveden taiteilijoiden näyttelyitä. Olen toki nähnyt Ellen Thesleffin taidettakin paljon jo ennen tuota näyttelyä ja mielestäni hänellä on monia upeita maalauksia, mutta en tiennyt hänen elämänvaiheistaan juuri mitään ennen kuin luin Ellen T -kirjan. Nyt tammikuun museokäynnistä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus - eikä vähiten sen takia, että korona on pakottanut kotoilemaan ja unohtamaan museokäynnit useaksi kuukaudeksi. Toivottavasti kesäkuussa uskaltaisi jo taas museokierrokselle. Ellen T jakautuu eri osiin Ellenin elämänvaiheiden perusteella. Ensin ollaan 1890-luvulla Pariisissa. Tämän jakson sävyma...

Kävimme Hannan kanssa katsomassa Humiseva harju -näytelmän  Helsingin kaupunginteatterissa helmikuun alussa ja tuo näytelmä teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Tiesin heti näytelmän jälkeen, että haluan lukea uudelleen Emily Brontën Humisevan harjun , jonka edellisestä lukukerrasta oli vierähtänyt jo helposti kymmenisen vuotta. Romaani tuntui parikymppisestä todella vaikuttavalta. Yksityiskohdat olin jo unohtanut, mutta tunnelmaa en. Ja toisellakin lukukerralla tämä romaani oli yhä edelleen huikea. Hiihtolomareissulle lähtiessä helmikuun puolivälissä pohdin ottaisinko Humisevan harjun mukaan, mutta päädyin valitsemaan muuta luettavaa. Kaikeksi yllätyksekseni löysin kuitenkin loman alkajaisiksi heti mökin hyllystä Humisevan harjun , joten päätin sittenkin alkaa lukea sitä jo lomareissulla ja sainkin sen lähes kokonaan luettua. Kotiin jäi muutama kymmenen sivua, jotka luin omasta painoksestani. Herra Heathcliffin talo on nimeltään Humiseva harju. "Humiseva...

Toissasyksynä luin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan , johon ihastuin täysin. Itärannan tavassa kutoa kieltä on vain jotain niin kovin kiehtovaa ja lumoavaa, mikä vetoaa täysin minuun. Tästä syystä en aikaillut huomatessani Itärannan toisen kirjan myynnissä Helsingin kirjamessuilla viime vuonna. Kudottujen kujien kaupunki on kielellisesti ja kerronnallisesti nimensä veroinen monessa mielessä. En joutunut pettymään kaivatessani Itärannan runollista kielenkäyttöä, mutta osaltaan tämä sama runollisuus kääntyi ajoittain itseään vastaan peittäen juonen ja sen käänteet kauniiden sanankäänteiden alle. Osittain tähän saattoi vaikuttaa se, että luin kirjaa kiireisinä aikoina illalla väsyneenä eikä mieleni ollut kovinkaan vastaanottavainen symboliikalle. En voi silti väittää etteikö kieli olisi ollut kaunista ja lumoavaa tälläkin kertaa: sitä olisi voinut olla vain hitusen vähemmän. Teemestarin kirja sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, mutta Kudottujen kujien kaupunki sijoittuu sen...

Josie Silverin romaanin Ole minun luin loppuun jo talvilomallani helmikuussa, mutta koska postaamiset ovat taas jäljessä niin tässä vasta ajatuksiani kirjasta. Ole minun on romanttinen kertomus Lauriesta ja Jackista, jotka rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä eräänä joulukuisena päivänä. Romaani ei tuo paljoakaan lisää omaan lajityyppiinsä, mutta se on kuitenkin miellyttävää luettavaa, kun kaipaa jotain kevyempää. Romaanin juoni on kuin missä tahansa romanttisessa komediassa: vuoden 2008 joulukuussa Laurie istuu bussissa ja näkee pysäkillä ihanan miehen, josta ei saa silmiään irti. Hän rakastuu päätäpahkaa mieheen. Uudenvuodenlupauksena Laurie päättää löytää pojan bussipysäkiltä. Vuotta myöhemmin Laurien kämppäkaveri ja paras ystävä Sarah esittelee tuon "bussipojan" Laurielle uutena poikaystävänään. Jack ja Laurie ovat kuin eivät tuntisikaan, mutta arvata toki saattaa, etteivät asiat suju ihan niin simppelisti. Juoni on toki lajityypille sopivasti ennalta-arvattava, ...

Viimeksi pari vuotta sitten luin kokonaan yhden lapsuuteni ja nuoruuteni suosikkikirjasarjoista eli Harry Potterit . Nyt koronaepidemian vallitessa mieleni kaihosi taas tutun maailman pariin ja kieltämättä Tylypahkaan uppoutuminen on ollut juuri sopivaa ajanvietettä nyt, kun kaikki normaalit arkiset asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Kirjojen maailmassa kaikki on lohduttavasti kuten ennenkin ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehkä juuri sen vuoksi tekee mieli palata tarinoihin, joista jo tietää loppuratkaisut. Harry Potter ja viisasten kivi on sarjan aloitusosa, jonka ensimmäisestä lukukerrasta on minulla takana jo yli 20 vuotta. Tuntuu muuten aika hurjalta. Kuten edellisellä kerralla sarjaa lukiessani mainitsin, ensimmäisten osien tapahtumat ovat aika hyvin muistissani, koska noita ensimmäistä kolmea neljää kirjaa ehdin lukea aikanaan niin moneen kertaan, sen sijaan sarjan viimeisimpiä osia en ole lukenut enää kymmeniä kertoja. Ensimmäinen muistoni  Harry Potterista  oli i...

Kuukausittaisessa postauksessa kerromme, mitä tuli luettua kuun aikana ja mitä muuta kirjallista elämäämme milloinkin kuuluu. Huhtikuu on mennyt molemmilla pitkälti kotona ja lukeakin on siis ehditty – varsinkin maaliskuuhun verrattuna. ELINA: Huhtikuussa luin huomattavasti enemmän kuin maaliskuussa. Tosin suurin syyllinen isoon lukusaldoon on se, että aloin lukea taas uudelleen Harry Pottereita . Tylypahkaan on ollut ihanaa palata ja uppoutua. Kaikki muut lukemiset ovatkin sitten jääneet hieman vähemmälle. Olen aina yhden osan luettuani ajatellut, että lukisin välissä jotain muuta, mutta jotenkin vaan Tylypahkan imu on ollut niin voimakas, että olen aina tarttunut seuraavaan ja seuraavaan, ja ehdinkin huhtikuun aikana lukea sarjasta lähes viisi osaa! Feeniksin kilta jäi kuun vaihteessa paria sataa sivua vaille, sain sen luettua loppuun heti toukokuun toisena päivänä. En muista, olenko koskaan lukenut tätä sarjaa näin nopeaa vauhtia. Kuun alussa luin lisäksi loppuun maaliskuu...

Luin Thierin Mr. Eternityn jo helmikuussa, mutta en ole saanut aikaiseksi blogata siitä sen jälkeen. En ole tosin blogannut juuri muustakaan, mutta tauko kielii myös siitä, ettei romaani saanut lukuhermoani juurikaan kutkuttamaan. Osasyy voi tosin olla, että ostin romaanin ekirjana ja jouduin sitä varten lataamaan tabletilleni Digital Editions -lukusolvelluksen, joka oli ainoa sopiva kirjan tiedostomuodolle. Eikä Adobe Digitals juurikaan lisännyt lukuhalujani. Mr. Eternity sijoittuu viiteen aikatasoon, joissa yhteinen tekijä on vanha merimies Daniel Defoe (kirjoitusasusta on eri variaatioita eri aikakausilla): hän on elänyt 1500-luvulta saakka satojen vuosien ajan ja nähnyt ilmastonmuutoksen runteleman tulevaisuuden. Daniel seikkailee Yhdysvalloissa etsimässä kadottamaansa rakastaan 1500-, 1700-, 2200- ja 2500-luvuilla, minkä lisäksi romaanissa on mukana nykyaika eli vuosi 2016. Yhtäkään ajanjaksoista ei kuitenkaan kerrota Danielin näkökulmasta vaan kertojana on aika joku mu...

Arto Paasilinnan hulvaton matkakertomus Jäniksen vuosi kuvaa helsinkiläisen toimittaja Vatasen irtiottoa hektisestä elämästään ja paluuta luonnon äärelle, kun hän erään keikan jälkeen löytää tienposkesta jäniksenpoikasen ja lähtee sen kanssa kiertämään maata. Luin romaanin nyt toiseen kertaan ja se jaksoi ilahduttaa jälleen. En ollut muistanut romaanin tapahtumia kovinkaan tarkasti, mutta yleismielikuvaksi oli jäänyt, että kyseessä on hauska romaani, ja sitä tämä kyllä oli edelleen toisellakin lukukerralla. Vatasen ja valokuvaajan oli tarkoitus mennä Heinolaan, kun Vatanen jää hoivaamaan jalkansa satuttanutta jänistä. Vatasen kanssa liikkellä ollut valokuvaaja kyllästyy odottelemaan Vatasta ja lähtee ajamaan yksinään pois jättäen Vatasen jälkeensä. Myöhemmin Vatasen pomo ja hänen vaimonsa yrittävät häntä tavoitella, mutta Vatasta ei suoraan sanottuna kiinnosta enää palata Helsinkiin ja oravanpyörään, vaan hän löytää sisäisen kulkurinsa ja vapautuu velvollisuuksiensa kahleista. Ro...

Maaliskuu on vierähtänyt kuin huomaamatta kaiken koronapandemian keskellä ja muuttuneet elämäntilanteet ovat meilläkin molemmilla vaikuttaneet lukemiseen ja bloggaamiseen. Seuraavassa maaliskuun saldo eli mitä tuli luettua kuun aikana ja mitä muuten kuuluu kotoilun keskellä. ELINA: Maaliskuu oli yllättäen lukemisen osalta todella heikko esitys enkä saanut luettua kuin yhden kirjan kokonaan saati kirjoitettua postauksia, vaikka kotona tuli oltua toki normaalia enemmän ja muutenkin aikaa on ollut. Helmikuussa tuli luettua ja tehtyä todella paljon ja koko kuun kestänyt kuvahaaste oli kiva juttu, mutta maaliskuun alussa oli vähän puhti poissa blogihommista. Minulle koronaepidemia tarkoitti, että kuun puolivälin jälkeen aloitin etätyöt. Olen opettaja ja kahdessa päivässä järjestetty koko Suomen peruskoululaitoksen digiloikka oli paitsi huikea myös hurjan uuvuttava. Parin ensimmäisen viikon jälkeen tilanne on onneksi jo vähän tasaantunut ja homma lähtenyt rullailemaan, mutta etäope...