Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Napoli-sarja #2)

Ferranten Napoli-sarjan toinen osa Uuden nimen tarina vie sarjan ensimmäiseen osaan verrattuna yhteiskunnallisemmalle tasolle. Ferrante tekee tämän kuitenkin taidokkaasti tavalla, joka kuvaa kahden nuoren naisen elämää ja sen vuoristorataa Italian 60-luvulla. Näiden kahden nuoren naisen elämän taakse kätkeytyy kuitenkin paljon yhteiskunnallisia taustavaikuttajia: rakkausseikkailutkaan eivät ole pelkkiä romanttista hömppää vaan niissäkin yhteiskunnan rakenteilla on oma osansa.

Uuden nimen tarina jatkaa kertoja Elenan ja hänen lapsuudenystävänsä Lilan katkeransuloista ystävyyttä ja tarinaa Napolissa. Romaani jatkaa Lilan häistä, joissa Lila tajusi itse liian myöhään tehneensä virheen avioliitossaan. Avioliitto lähteekin liikkeelle onnettomasti: väkivaltainen aviomies ja temperamenttinen jääräpäinen vaimo eivät ole hyvä yhdistelmä. Elina kuvasi romaanin juonta mainiosti arviossaan jo 2017 >>

Elena puolestaan jatkaa koulunkäyntiä ja hakee yliopistoon. Onnenkantamoisen seurauksena näiden kahden älykkään neidon elämät ovat lähteneet siis aivan eri poluille. Köyhyys ja sen vaikutukset sekä jopa sattumat alkavat näyttää jälkensä ja jättää leimansa jo näin aikaisin kahden ystävyksen elämiin.

Elena jatkaa haikailua poikaystävän perään ja haaveilee kaihoisasti korttelin entisen kasvatin Ninon perään. Kesäloma rannikolla Lilan kanssa osoittautuu lopulta kohtalokkaaksi – molemmille naisille mutta eri tavoin. Voimakastahtoinen Lila vaikuttaa olevan miehille huumetta mutta samaan aikaan myös pelottava älyssään ja voimassaan. Toisin kuin muut naiset, Lila ei alistu miesten tahtoon kyselemättä. Toisaalta on aika hämmentävää ja liioiteltua, että kaikki korttelit pojat sekoavat Lilasta niin täysin.

Tällä tavoin romaani asettaa myös kysymyksen siitä, mitä on olla ”oikea nainen” tai ”kunnon nainen”. Näitä käsitteitä tutkiskellaan 60-luvun Italian linssien läpi, mutta havainnot eivät ole uskomattoman kaukana nykypäivästäkään, missä nämä oletukset ovat vain enemmän piilossa pinnan alla – vaikka on maailmassa otettu aimoaskelia eteenpäin.

Politiikka vaikuttaa vahvasti kaikkeen. Se näkyy paitsi Elenan lukemien lehtien sivuilla ja hänen koulutoveriansa puheissa, joita Elena pyrkii lähinnä matkimaan, mutta myös heidän koko elämässään, jonka suunnan politiikka on määrännyt.

Elenan ja Lilan katkeransuloinen ystävyys on romaanin pääosassa. Kertoja Elena kertoo Lilan elämästä jopa niin paljon, että se välillä ihmetyttää, mutta jätän tällaisen kerronnallisen seikan ainakin tässä kohdin enemmittä huomioitta. Kirjailijan on tehtävä tällaisia hieman epäuskottavia ratkaisuja, mikäli hän haluaa pitää fokuksen yhdessä minä-kertojassa ja kertoa ystävyyden tarinaa yhdellä suulla.. Toisaalta lukijan on hyvä pitää tämä mielessään lukiessaan: kaikki kerrottu on Elenan kokemusta tai kuulemaa. Romaanissa on sikäli epäluotettavan kertojan vivahteita

Lukeneena, järkevänä ja älyllisenä hahmona Elena luo kuitenkin ehkä sopiva objektiivisen kertojan. Itse asiassa voisi melkein sanoa, että tuntuu, ettei Elenalla ole persoonaa. Hän peilaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan niin paljon Lilaan, että Elenan omatkin ajatukset jäävät lopulta hyhmäisiksi. Hänen jatkuva vertailunsa ja huono itsetuntonsa itsevarman ystävänsä rinnalla ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä sekä näiden tunteiden herättämä viha-rakkaus-suhde on Ferrantelta taitavaa kerrontaa. Elenaa voisi toisaalta kuvata klassiseksi suorittajatytöksi, joka kärsii huijarisyndroomasta kaikessa, mitä tekee.

Elena on myös loistoesimerkki siitä, miten ihminen voi opiskelemalla kivuta ylös yhteiskunnan rappusissa. 60-luvun Italiassa tämä pitää enemmän paikkansa kuin nykyään. Myös tavat ja oppiaineet, joiden avulla voi edetä, ovat nykypäivään nähden täysin erilaiset.

Kaikkiaan pidin paljon Uuden nimen tarinasta, jonka nimi selkeästi viittaa Lilaan ja hänen uuteen nimeensä avioituneena naisena. Vauhti, jota sain Loistavassa ystävässä, lähti kuitenkin hieman laskuun eli romaani ei pitänyt aivan samalla tavalla otteessaan. Tästä huolimatta nautin Italian yhteiskunnan sekä 60-luvun poliittisen ilmapiriin kuvauksesta paljon. Romaani sopii edelleenkin mainiosti äänikirjana kuunneltavaksi, ja aion jatkaa varmaankin koko sarjan äänikirjana loppuun saakka. Sarja on siihen sopivan kevyt ja helposti lähestyttävä mutta kuitenkin myös sisällöltään ja teemoiltaan rikas.

Lukuhaasteessa sijoitan Uuden nimen tarinan kohtaan 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa. Lisäksi se sopisi kohtiin 4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä; 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja ja 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan.

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Napoli-sarja #2). WSOY 2017. 508 sivua / 18 h 40 min (äänikirja). Lukija: Erja Manto. Suom. Helinä Kangas. Alkuteos: Storia del nuovo cognome (2012).