Lopotti on ikään kuin jatkoa Kinnusen esikoisromaanille Neljäntienristeys ( lue minun ja Elinan arvostelut), josta pidin paljon. Lopotti kuitenkin siirtyy sukupolven eteenpäin ja kertoo Neljäntienristeyksestä tutun homoseksuaalin Onnin ja hänen vaimonsa Lahjan tyttären – sokean Helenan – sekä heidän pojanpoikansa Tuomaksen tarinan. Aikatasot hyppivät, kun käydään vuorotellen läpi Helenan ja Tuomaksen lapsuutta ja aikuisuutta. Molempien elämät etenevä kronologisesti, mutta lukujen vuorottelu johtaa kronologioiden limittymiseen: Tuomaksen lapsuudessa voi nousta esiin tapahtumia, joista kerrotaan puolestaan Helenan aikuisuudessa. Molemmat saavat alkunsa eri vuosikymmenistä, mutta lopussa tarinat limittyvät. Tuomaksen elämä on toki alusta alkaen kietoutunut hänen tätiinsä Helenaan. Helena on sokea ja lähetetään sokeainkouluun Helsinkiin, jonne hän jaa asumaan. Elo yhdessä pikkuveljen kanssa on lapsena ollut rankkaa, kun vanhemmat – Lahja ja Onni, joka kärsii paitsi ...