Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tommi Kinnunen: Lopotti (Hanna)

Lopotti on ikään kuin jatkoa Kinnusen esikoisromaanille Neljäntienristeys ( lue minun ja Elinan arvostelut), josta pidin paljon. Lopotti kuitenkin siirtyy sukupolven eteenpäin ja kertoo Neljäntienristeyksestä tutun homoseksuaalin Onnin ja hänen vaimonsa Lahjan tyttären – sokean Helenan – sekä heidän pojanpoikansa Tuomaksen tarinan. Aikatasot hyppivät, kun käydään vuorotellen läpi Helenan ja Tuomaksen lapsuutta ja aikuisuutta. Molempien elämät etenevä kronologisesti, mutta lukujen vuorottelu johtaa kronologioiden limittymiseen: Tuomaksen lapsuudessa voi nousta esiin tapahtumia, joista kerrotaan puolestaan Helenan aikuisuudessa. Molemmat saavat alkunsa eri vuosikymmenistä, mutta lopussa tarinat limittyvät. Tuomaksen elämä on toki alusta alkaen kietoutunut hänen tätiinsä Helenaan. Helena on sokea ja lähetetään sokeainkouluun Helsinkiin, jonne hän jaa asumaan. Elo yhdessä pikkuveljen kanssa on lapsena ollut rankkaa, kun vanhemmat – Lahja ja Onni, joka kärsii paitsi ...

Arvonta: Kohti Helsingin kirjamessuja 2019

Helsingin kirjamessut lähestyvät kovaa vauhtia, ja me ainakin odotamme niitä jo ihan täpinöissämme! Haluaisitko itsekin messuilemaan, mutta messulippu vielä uupuu? Postauksen lopussa on arvonta , josta voit voittaa messulipun. Mitä odotamme itse messuilta eniten? HANNA Kuten Lukulampun kirjamessutestikin kertoo, olen tiedonjanoinen kirjamessuvieras ja juoksen keskustelusta ja haastattelusta toiseen. Kun sopiva väli tulee, kiertelen messutarjouksia ja hypistelen niin uusia kirjoja kuin vanhoja opuksia antikvaarisilla messuilla. Välissä saatan käydä haukkaamassa jonkun herkkupalan tai siemaista viiniä Ruoka ja viini -messuilla. Mikä mainio yhdistelmä, että ne ovat samaan aikaan kirjamessujen kanssa! Odotan siis erityisesti kirjallisia keskusteluja, joita Messukeskus on tuolloin tulvillaan. Viime vuonna erityisesti Suomen kirjailijaliitto järjesti paljon kiinnostavia yleiskeskusteluja kirjallisuudesta, ja samoin näkyy olevan tänäkin vuonna, mutta kierrän usein kuuntelemassa...

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan (Elina)

Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan  Gummerus 2019 540 sivua suom. Heli Naski Alkuteos: Horse Dancer Jojo Moyesin Kuinka painovoimaa uhmataan tuli luettua jo alkukesästä, mutta siitä kirjoittaminen jäi syksyyn asti. Ei sillä, etteikö kyseessä olisi ollut ihan miellyttävä romaani - en vain ehtinyt kirjoittaa siitä mitään. Lukukokemus oli hyvä, joskaan tämä ei ollut mielestäni parhain Moyesin romaaneista. Se taas ei liittynyt ehkä muuhun kuin romaanin hevosia käsittelevään aihepiiriin, itse kun en ole hevosista erityisen kiinnostunut.  Kuinka painovoimaa uhmataan kertoo 14-vuotiaasta Sarahista, joka asuu lontoolaisessa lähiössä ranskalaisen isoisänsä Henri Lachapellen kanssa. Hänen isoisänsä on ollut aikanaan taitava ratsastaja ja hän opettaa nyt myös Sarahia ratsastamaan. Sarahin elämä kuitenkin mullistuu kun hänen isoisänsä joutuu yllättäen sairaalaan ja Sarahin pitäisikin selvitä arjesta aivan yksin. Sarahin elämään astuu sattumalta asianajaja Natas...

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle (Hanna)

Eowyn Ivey: Maail man kirkkaalle laidalle Bazar 2017 Suom. Marja Helanen 553 sivua Alkuteos: To the Bright Edge of the World . 2016. Eowyn Ivey on hyvää vauhtia kirimässä suosikkikirjailijoideni joukkoon. Vuonna 2017 bloggasin Iveyn esikoisteoksesta Lumilapsi , josta myös Elina bloggasi viimehuhtikuussa . Maailman kirkkaalle laidalle on yhtaikaa samankaltainen ja kuitenkin erilainen: Ivey onnistuu pitäytymään samaan aikaan tyylilleen uskollisena mutta tuomaan siihen jotain esikoisteoksesta poikkeavaa. Lumilapsen tavoin Maailman kirkkaalle laidalle sijoittuu Alaskaan, mutta tässä teoksessa hypätään ajassa hieman taaksepäin vuoteen 1885, jolloin Alaskassa oli vielä kartoittamia maita. Eversti Alan Foster lähtee pienellä joukolla kartoittamaan vaarallisen Wolverinejoen rantojen ja sen vuorien takaisia seutuja. Seurueeseen liittyy matkalla kullankaivajia aikana ennen kultakuumetta, ja lisäksi mukana on amerikkalaisten miesten lisäksi eräs ”intiaaninainen” eli A...

Lauren Graham: Talking as Fast as I Can (Elina)

Lauren Graham: Talking as Fast as I can  From Gilmore Girls to Gilmore Girls, (and Everything in Between) Virago 2016 209 sivua Oletko katsonut Gilmoren tytöt tv-sarjaa? Entä muutama vuosi sitten Netflixissä ilmestyneen Gilmoren tytöt, Vuosi elämää ? Jos vastasit molempiin kyllä ja olet Gilmore-fani kuten allekirjoittanut (ja itse asiassa me molemmat bloggaajat olemme), niin tämä kirja on sinulle. Näyttelijä Lauren Grahamin omaelämäkerrallinen Talking as Fast as I Can on kurkistus Laurenin uran alkuun, hänen elämänsä rooliin Lorelai Gilmorena, muutamaan muuhun työhön sekä paluuseen Lorelaiksi vuosien tauon jälkeen. Lauren Graham on kirjailijana ilmeikäs ja koominen. Väliin tuntui, että sekoitin Laurenin ja Lorelain keskenään teosta lukiessani, enkä tiedä lopulta oliko se edes ongelmallista vai ei. Joka tapauksessa Laurenin tekstiä on miellyttävää lukea. Luen todella vähän englanniksi nykyään, joten tämä oli siltäkin osin mukavaa vaihtelua, vaikka englanniksi ...

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (Elina)

Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus Wsoy 1989 215 sivua suom. Leena Karro Alkuteos: Murder on the Orient Express . 1934. Kävin elokuun alussa Suomenlinnan kesäteatterissa katsomassa Agatha Christien romaaniin perustuvan Ryhmäteatterin näytelmän Idän pikajunan arvoitus . Olin ensimmäistä kertaa Suomenlinnan kesäteatterissa ja pelkästään hieno näyttämö oli käymisen arvoinen. Esitys itsessään oli myös viihdyttävä, vaikkei se kaikilta osin kovin christiemäinen ollutkaan. Teatteriesityksen jälkeen päätin lukea vielä romaaninkin uudelleen - edellisestä kerrasta kun oli aikaa yli viisitoista vuotta. Muistaakseni olen lukenut romaanin alakoulun kuudennella luokalla ja tuolloin opettajan kysyessä mielikirjaa ilmoittanut sen olevan Idän pikajunan arvoitus . Lähtemättömän vaikutuksen kirja on siis tehnyt ainakin 12-vuotiaaseen. Viime jouluna katsoin Idän pikajunasta vuoden 2017 elokuvaversion, jonka on ohjannut Kenneth Branagh ja käsikirjoittanut Michael Green. Tuota elokuva...

P. Z. Reizin: Onnen algoritmi (Elina)

P. Z. Reizin: Onnen algoritmi Gummerus 2018 503 sivua suom. Antti Autio alkuteos: Happiness for Humans Onnen algoritmi osui tielleni hassulla tavalla. Sain lahjaksi Jojo Moyesin kirjan vuosi sitten ja sen välissä oli sattumalta kirjanmerkkinä Onnen algoritmin mainosmerkki. Romaani alkoi toki kiinnostaa, koska esimerkiksi jo mainittu Jojo Moyes sitä suositteli, joten klikkasin sen myöhemmin kirjastosta varaukseen. Onnen algoritmin pääosassa on lontoolainen Jen. Jenin työ on mielenkiintoinen - hän juttelee päivät pitkät lontoolaisessa yrityksessä kehitetyn tekoälyn Aidenin kanssa. Hän yrittää opettaa tekoälylle riittävästi tunneälyä ja sopivia ilmauksia, jotta se sopisi asiakaspalvelutehtäviin. Jen ei kuitenkaan tiedä, että Aidenilla on omatkin mielenkiinnon kohteensa - se seurailee Jenin elämää tämän älylaitteiden kautta ja on päättänyt ryhtyä etsimään Jenille sopivaa puolisoa. Aiden on huomannut, että Jen on ollut alamaissa erottuaan juuri poikaystävästään Mattista. Se...

J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat & Huispaus kautta aikojen (Hanna)

J. K. Rowling (Lisko Scamander): Ihmeotukset ja niiden olinpaikat Tammi 2001 (bskuurikirjat) 42 sivua suom. Jaana Kapari Alkuteos: Fantastic Beasts and Where to Find Them by Newt Scamander  (2001) J. K. Rowling (Rauniolinnu Sipis): Huispaus kautta aikojen Tammi 2001 (Huiman toivon kirjat) 53 sivua suom. Jaana Kapari Alkuteos: Quidditch Through the Ages by Kennilworthy Whisp (2001) Heti tekstini alkajaisiksi tiedossa tunnustus: häpeäkseni joudun kertomaan, että Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sekä Huispaus kautta aikojen ovat molemmat lymynneet kirjahyllyssäni jo 15 vuotta, mutta huolimatta suuresta Potter-faniudestani en ole lukenut niitä – ennen kuin nyt. Tuhatkuolevan kirous ja sen magiakoulu palautti mieleeni pienenlaisen Potter-huuman, joten tässä välissä oli sopivaa lukaista nämä sarjan oheisteokset. Ihmeotukset ja Huispaus kautta aikojen ovat molemmat kuvitteellisia tietokirjoja Pottereiden maailmasta. Ihmeotukset on eräänlainen hak...

Read Hour ja kansainvälinen lukutaitopäivä

Huomenna sunnuntaina 8.9. vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää, jonka kunniaksi myös koko Suomi pysähtyy lukemaan Lasten ja nuorten säätiön järjestämässä Read Hour -tapahtumassa klo 19 – 20. Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa kouluttautumisen, on edellytys työmaailmassa, ehkäisee syrjäytymiseltä, kehittää ajattelua ja kuljettaa ihmisen tarinoiden äärelle. Jo aiemmin syksyllä Mikael Jungner torppasi Twitterissä ajatuksen siitä, että hiipuva lukuinto ja -taito olisivat ongelma nykymaailmassa. Ne ovat hänen mukaansa vain lyhyt välivaihe ihmisen historiassa, kunnes siirrytään kätevimpiin viestintämuotoihin. Ongelma Jungnerin ajatuksessa on jättää huomiotta, että ilman lukutaitoa ei ole sivistystä. Siirryttäisiinkö yhteiskunnassa takaisin aikaan, jolloin sopimukset allekirjoitettiin puumerkein ja vain harvat osasivat lukea, mihin puumerkillään lupautuivat? Opetellaanko matematiikkaa nuotein tai historiaa vain dokumenteista ja elokuvista? Jungnerin provokatiivisiksi ta...

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous (Hanna)

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous WSOY 2018 443 sivua Tuhatkuolevan kirous on ensimmäinen Siiri Enorannalta lukemani teos, minkä itse asiassa tajusin itsekin vasta kirjan luettuani. Olen suunnitellut Enorannan lukemista sen verran pitkään, että alitajuisesti miltei uskoin jo lukeneeni hänen fantasiakirjojaan. Hyllyssäni on jo jokusen vuoden nököttänyt Enorannan esikoisteos Omenmean vallanhaltija , mutta en ole vielä ehtinyt lukea sitä, ja kun Tuhatkuolevan kirous voitti viime vuonna Finlandia Junior -palkinnon, kiilasi se edelle. Suoraan sanottuna Tuhatkuolevan kirous sai viime syksynä sen verran hypeä aikaan, että odotin teokselta erittäin paljon. Enkä joutunut pettymään – paljoa. Odotukseni olivat hypen vuoksi sen verran korkealla, että niitä oli vaikea ylittää. Kuten monissa arvosteluissa ja blogeissa onkin jo kuvattu, Enoranta murtaa nuortenfantasian kliseitä ilman, että lukija edes kiinnittää siihen huomiota. (Tämän jälkeen spoilereita luvassa.) Tuhatk...

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (Elina)

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja Tammi 2011 226 sivua suom. Helene Bützow Alkuteos: Nocturnes . 2009. Nobel-voittaja Kazuo Ishiguron Yösoittoja on viiden novellin kokoelma. Olen lukenut Ishigurolta aiemmin romaanin Pitkän päivän ilta , josta nautin kovasti.  Helmetin lukuhaasteessa  ajattelin sijoittaa kirjan kohtaan 42. kirjailijan nimi viehättää sinua , koska onhan Kazuo Ishiguron nimi varsin kaunis. Muita kohtia, joihin kokoelman voisi mahdollisesti sijoittaa ovat: 7. Kirja kertoo paikasta jossa olet käynyt (Lontoo), 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan (kaksi novelleista sijoittuu Isoon-Britanniaan) ja 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Yösoittoja kietoutuu musiikkiteeman ympärille. Sen novelleissa ovat päähenkilöinä niin italialaisella aukiolla olevat soittajat kuin entiset iskelmätähdet. Kaikki novellit käsittelevät jollakin tavalla musiikkia, mutta kokoelmassa kaikuvat myös muut aiheet. Kokoelman avausnovellissa  Iskelmähurmurissa ...

Elokuun lukumaratonin jälkeen

Kuten torstaina kirjoitimme, osallistuimme tänä viikonloppuna elokuun lukumaratoniin, jota emännöi tällä kertaa Yöpöydän kirjat . Nyt sunnuntaina käymme läpi, paljonko ehdimme lukea ja mitkä fiilikset maratonista kaiken kaikkiaan jäivät. Hanna osallistui maratoniin perjantaista lauantaihin ja Elina taas lauantaista sunnuntaihin, eli blogimme puolesta maratoonattiin koko viikonloppu. HANNA: Aloitin lukumaratonin perjantaina klo 18 päästyäni töistä kotiin ja saatuani kauppareissut alta, ja lopetin samaten lauantaina klo 18. Välissä toki nukuin, söin ja jouduin muutenkin välillä puuhailemaan jotain pientä kotona, joten yhteensä tehokkaampaa lukuaikaa kertyi kuitenkin vain se 12 tuntia, mikä oikeastaan yllätti. Lisäksi pidin yllä Instagramissa stooria, jota päivitin aika ajoin, mikä loppujen lopuksi vei sekin jonkin verran aikaa. Poikaystävä suostui kuitenkin onneksi hoitamaan ruokapuolen: oli ihanaa, että hänkin oli sikäli ihan messissä maratonissa ja tuki luku-urakkaani. :D Lu...

Elokuun lukumaraton

Osallistumme ensimmäistä kertaa lukumaratoniin. Kyseessä on blogimaailman tempaus, jossa tarkoituksena on suorittaa joko 24 tai 12 tunnin luku-urakka. Ensikertalaisina lähdemme (totta kai) yrittämään "kylmiltään" 24 tunnin maratonia. Maratonilla on tarkoituksena lukea siis koko tuo aika, toki taukoja pitäen, ja 24 tunnin maratonilla väliin tulevat myös yhdet yöunet. Lukulistalla saa olla mitä vain: romaaneja, sarjakuvia, tietokirjoja, näytelmiä, lastenkirjoja tai vaikka äänikirjoja. Maratonin päätteeksi ilmoitetaan luettu sivumäärä. Elokuun lukumaratonia emännöi Yöpöydän kirjat -blogi. Yhteisenä aikeenamme on molempien aloittaa lukeminen perjantaina 30.8. ja päättää se 24 tunnin kuluttua lauantaina 31.8. ELINA: Olen nähnyt lukumaratonpostauksia usein Instagramissa, ja olinkin heti innoissani mukana, kun Hanna ehdotti osallistumista. Kesäloman jälkeen arki-iltaisin on ollut vaikeaa tarttua kirjaan, joten tuntuu ihanalta ajatukselta uppoutua viikonloppuna kunnolla...

Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu (Elina)

Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu Gummerus 2018 452 sivua Alkuteos: Olycksfågeln. 2006. Mukana novelli Leskien kahvila . Alkuteos: Mord och mandeldoft . 2013. Suom. Outi Menna. Vähitellen olen lukenut Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjaa eteenpäin. Pahanilmanlintu on sarjan neljäs osa. Tässä romaanissa päähenkilöt Erica ja Patrik valmistautuvat häihinsä, mutta Patrik ei paljon ehdi häähumussa elää, koska poliisiasemalle tulee selvitettäväksi useampikin kinkkinen juttu. Ensinnäkin on kuolonkolari keskellä yötä, joka vaikuttaa ensin selvältä hommalta. Nainen on juonut alkoholia ja ajanut sen jälkeen auton tieltä, paitsi että ratissa ollut Marit oli absolutisti. Samanlaisia onnettomuuksia alkaa löytyä muualtakin. Samaan aikaan Fjällbackaan rymistelee myös kuvausryhmä tekemään tositv-sarjaa. Yksi ohjelman nuorista löydetään kuolleena. Kaiken keskellä Tanumsheden poliisiasemalla aloittaa uusi poliisi Hanna Kruse, joka pääsee suoraan keskelle tapahtumia.  Tap...

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset (Elina)

Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset Otava 2018 368 sivua suom. Jaana Kapari-Jatta Alkuteos: Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow. 2017. Jessica Townsendin esikoisteosta Nevermooria on tituleerattu uudeksi Harry Potteriksi ja sen vuoksi se myös kiinnitti huomioni. Luen vain vähän fantasiaa, Potterit ovat poikkeus sääntöön, mutta Nevermoorin maailmassa viihdyin lopulta oikein hyvin. Ennakko-odotukset olivat korkeat, mutta teos lunasti odotuksensa.  Nevermoorin päähenkilö on teoksen nimessäkin mainittu Morrigan Korppi. Hän on epäonnekseen syntynyt ajan ehtoona, eli viimeisenä päivänä, joten hänen yllään on kirous. Morrigania syytetään aiheuttajiksi kaikkiin onnettomuuksiin tai epäonnisiin sattumiin, joita kaupungissa tapahtuu ja kirottujen lapsien on myös määrä kuolla yhdentenätoista syntymäpäivänään, joka on Morriganilla juuri edessä. Morriganin kuitenkin pelastaa täpärästi kuolemalta Jupiter Pohjoinen, omituinen hotellinomistaja kaupungista nim...